Artikkelit tunnisteella: Ohjeiden antaminen

Älä sano älä

 

Kännykän kuvavarastosta löytyi kesäinen kuva, joka vieläkin sykähdyttää:

Korkeasaari 3

 

Jos tästä käyt
saa kasvit
kaiken toivon heittää
ja pelkkä multa
maata peittää.

Kyllä kyllä, onnahteleehan sekä rytmi että kielioppi, mutta Korkeasaaren eläintarhassa on ymmärretty olennainen: myös kiellon voi kertoa hauskasti ja positiivisesti.

Vai olisiko muka kivempaa sanoa Älä tallaa nurmikoita?

Twitter – loistava palvelukanava

Twitter on loistava palvelukanava. Twiitit ovat lähtökohtaisesti julkisia, ja niitä on näpsäkkä levittää periaatteessa koko käyttäjäkunnalle.

Kouvolan kaupunki liittyi Twitteriin alkuvuodesta:

Sen jälkeen se on lähettänyt 313 twiittiä – muttei ole vielä oivaltanut Twitterin perusominaisuutta. Twitterin sanotaan olevan sosiaalisen median kanava, ja se tuo mukanaan perusoletuksen, että käyttäjät ovat sosiaalisia eli vuorovaikutteisia.

Vuorovaikutteisuus tarkoittaa sitä, että seurataan muita käyttäjiä; Kouvolan kaupunki seuraa 10 tiliä, jotka ovat kouvolalaisia tahoja, kuten kirjasto ja lätkäseura.

Vuorovaikutukseen kuuluu myös se, että vastataan kun kysytään. Minäpä kokeilin tätä:

Muotoilin twittiini niin, että osoitan sen kaikille seuraajilleni ja vain pingaan eli ”tönäisen” Kouvolan kaupunkia. Vastaushan saattaisi tulla nopeasti joltakulta twiittaajalta,  joka on törmännyt samaan tilanteeseen itsekin.

En saanut vastausta.

Samaan aikaan Kouvola kyllä oli aktiivisena Twitterissä (uusin twiitti ylimpänä):

Hieman huvittavaa on nähdä, että samaan aikaan toivotellaan uusia kaupunkilaisia tervetulleiksi, muttei vastata toisen asiakkaan kysymyksiin. Hankintojen suunnittelukalenterista kyllä kerrotaan kolmesti. Ehkä se on hyvä asia.

Muutaman päivän päästä huomasin kaupungin twiittaavan, ja säntäsin uudistamaan kysymykseni:

Tällä kertaa muotoilin kysymykseni niin, että se on kohdistettu suoraan kaupungille. Aloitin twiittini kuitenkin muulla merkillä kuin käyttäjän nimimerkillä, jotta se näkyisi kaikille seuraajilleni, ei vain Kouvolan ja minun yhteisille. Edelleen toivoin, että saisin vastauksen edes jostain.

Arvatkaa, sainko vastausta? No en.

Jos Twitteriä käyttää vain tiedottamiseen, jää käyttämättä sen olennaisin puoli, nimittäin vuorovaikutteisuus. Twitter toimii mainiona palvelukanavana, jos viesteihin vain vastattaisiin.

VR palvelee

VR:n verkkokauppaa on paljon parjattu – eikä aivan syyttä.
 
Olin ostamassa lippua iltamyöhällä kaukojunaan. Kesken ostelun näytölle tuli ilmoitus: ”Verkkokauppa sulkeutuu hetken kuluttua.” (Tai jotain.)
 
Hetken kuluttua? Kello oli melkein yksitoista illalla, joten päättelin, että minulla on vain muutama minuutti aikaa tehdä ostos loppuun.
 
Panikoiduin niin, että unohdin pankkitunnukseni ulkoamuistettavat numerosarjat, ja miehen piti tulla omine tunnuksineen apuun.
 
VR:n verkkokaupan sulkeutumisajankohta ei käynyt tässä yhteydessä minulle ilmi, sillä vielä 23:n jälkeenkin siellä olisi voinut ostella lippuja.
 
VR:n hetki on siis jotain muuta kuin meidän muiden hetki. (Mutta sehän ei liene uutinen ainakaan niille, jotka ovat tottuneet odottelemaan myöhästeleviä junia.)
 
Pöyristelin tätä Katleenalle, joka kertoi puolestaan törmänneensä siihen, että verkkokaupan kiinni ollessa ei pääse edes selaamaan aikatauluja.
 
Jos siis täytyy vaikkapa keskellä yötä miettiä uusiksi seuraavan päivän matkasuunnitelmat, ei VR kerro tietoja. Ehei, parempi mennä Matkahuollon sivuille selvittelemään bussien reittejä.
 
VR ajaa siis asiakkaansa kilpailijan syliin.
 
Tänään onnistuin ostamaan lipun ongelmitta tulostusvaiheeseen saakka. Halusin tulostaa lipun itselleni ja painoin oikeata namiskaa oikealla hetkellä. Mutta kas, vanhojen asetusten vuoksi lippu tulostui paperille poikittain.
 
Uusi tulostus ei onnistunut, koska VR ilmeisesti kestävän kehityksen hengessä antaa tulostaa lipun vain yhden kerran.
 
Oma paperini oli onneksi lukukelpoinen, mutta entä jos paperi olisi ryttäytynyt koneeseen ekalla yrityksellä? Entä jos asiakas ei tilaakaan lippua puhelimeen tai sähköpostiin?
 
Vai oliko bugi vain minussa tai koneessani? Asiakas on aina valmis syyllistymään.
 
Kokonaan toinen juttu sitten on se, miten konduktööri junassa kertoi omista toimintatavoistaan leimata lippu lähijunassa.  Tai siis jättää se leimaamatta.
 
Mun tapa on tää, en tiedä miten muut tekevät, eikä tästä mitään ohjetta olekaan, mutta ei sun tarvitse laukata etsimässä leimauslaitteita tai konnaria. Istut vaan kyytiin.
 
Entä kollegan toimintatavat? Entäs jos hän haluaakin tarkistaa ja leimata ja skannata kaikki liput? Asiakas maksaa?

Muista vetää vessa

Kaikki naiset ovat varmaan lukeneet erilaisia ohjeita vessojen seinillä siitä, mihin ihmeeseen terveyssiteet ja muut laitetaan. Vieläkö ihan oikeasti on ihmisiä, jotka luulevat, että Libressen ohutside on niin ohut, että sen voi huuhdella pytystä?

Niin, ja miehet: käsipapereita ei huuhdella viemäriin. Niiden paikka on roskiksessa.

Vessaohjeita on kamalan vaikea antaa. Miten puhua sivistyneesti eritteistä?

Viimeksi luin juuri ohjeen, jonka mukaan pönttöön pitää laittaa ”vain mitä sinne kuuluu”. Eli?

Onneksi ohje jatkui: ”Ei käsipyyhkeitä eikä missään nimessä terveystuotteita!!” Allekirjoituksena oli ”Putkisto valurautainen Vm. 1972”.

Mitä ovat ne terveystuotteet? Vitamiinejako? Tai vatsan toiminnan turvaamiseen tarkoitettuja aineita – niin, ehkä ne todella kannattaa mieluummin syödä.

Terveysside, pikkuhousunsuoja ja tamponi ovat inhottavia sanoja. Niille pitää keksiä joku hyvä yleistermi, että voi vähän yleistää ja etäännyttää itseä aiheesta: KuukautissuojaIntiimituote? Hygieniatarvike?

Itse jouduin vuosia sitten antamaan ohjeita vessan vetämisestä: Olin puhelinvaihteen hoitajana, ja koppini vieressä oli juuri remontoitu asiakkaille tarkoitettu vessa. Pönttö oli vaihdettu vettä säästäväksi, joten sen napista piti painaa jatkuvasti, kunnes pytty huuhtoutui.

Asiakkaat eivät tätä oivaltaneet, joten jouduin jokaiselle ystävälliselle kävijälle ohjeistamaan, miten pytty toimii: ”Juu ei se ole rikki, painat vaan siitä napista pitkään.”

Aikani neuvottuani päätin siirtyä massaviestintään ja tehdä lapun vessan seinälle. Mutta mitä siihen kirjoitetaan?

Vessa ei ole rikki.

Eikun Pytty ei

Äh, Wc-istuin tai siis sen säiliö toimii.

Mikä ihme tuon kapistuksen nimi on? Siihen aikaa ei ollut Googlea, joten jouduin ihan oikeasti miettimään esineen nimeä. Päädyin muistaakseni wc-istuimeen. No niin.

Paina napista niin kauan, että — öh. Kakka on mennyt pois. Eiii… 

Pytty on tyhjä? Jäähän sinne vesi.

Miten ulosteista ja likaisista papereista puhutaan tyylikkäästi – ja vieläpä mustaa valkoisella? Oli turvauduttava passiiviin:

Paina napista, kunnes wc-istuin on huuhtoutunut puhtaaksi.

Ei ainakaan tullut enää yhtään ilmoitusta, että pönttö ei vedä.

Ja vielä kerran ei

Ystäväni Katri oli bongannut mielenkiintoisen kyltin rakenteilla olevan kerrostalon alaovelta:

Kulku äärimmäisen ehdottomasti kielletty! Laatoitustyö!

Katri mietti samaa kuin itsekin pohdin: Kielto ei riitä, vaan tarvitaan ehdoton kielto.

Sekään ei ole aukoton, koska siihen on pitänyt lisätä vielä vahvistukseksi äärimmäisyys. Joko nyt uskotaan: ei saa tulla!

Samaa vahvistusilmiötä kuulee joskus poliitikkojen puheessa:

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että – –.

Olla jotain mieltä eli mielipidehän on jokaisen oma – vai onko poikkeuksena poliitikko, joka taitaa usein luovuttaa sen puolueelle?

Siksikö poliitikolle tulee tunne, että nyt on kerrottava, että tässäpä kerron oman itseni, en puolueen mielipiteen? Ja vahvistetaan sitä vielä henkilökohtaistamalla se.

Virkkeessä on siis neljä erilaista tapaa kertoa oma mielipide: itse, olen, henkilökohtaisesti ja (olla) mieltä.

Hieman näppärämpää ja ymmärrettävämpää olisi sanoa mielipiteeni on, että – –. Mutta tuleeko asia siitä selväksi?

Jokin syy tällaisten ilmaisujen käyttämiseen tietenkin on. Ehkä laatoittaja on käyttänyt aiemmin kylttiä Kulku kielletty!, eikä se ole tehonnut, vaan joku on lampsinut laatoille.

Toisella kerralla kulku on ollut ehdottomasti kielletty, mutta taas joku on tullut tallomaan työn tulokset.

Eipä siis voine moittia kyltin tekijää. Kieli onneksi tarjoaa keinoja itsensä ilmaisuun. Vahvaan ilmaisuun. Erittäin vahvaan ilmaisuun.