Artikkelit tunnisteella: Myynti

Hypnoottisen piittaamaton tuote

Ripsiväri loppui, ja marssin Emotion-liikkeeseen ostamaan uutta. Tavallisesti käyttämäni merkin vieressä hyllyssä oli tarjous toisesta ripsarista: Lancômen Hypnôse-tuotteen tuplapakkauksen ostaja saa parin euron alennuksen.

Tartuin tarjoukseen ja ostin ripsiväripaketin. Lupasihan ripsiväri mullistaa ilmeeni, koska nyt ripseni olisivat ”täydellisen tuuheutetut” ja saisin ”hypnoottisen katseen” ja ”vietelevät” – juu, ”vietelevät ripset”.

Kotona avasin pakkauksen ja järkytyin. Lancôme oli päättänyt satsata pakkaukseen, ainakin määrällisesti. Tässä pakkaus avattuna:

Ripsiväri tietenkin pitää olla omassa putkilossaan, jottei väri kuivu, se on selvä.

Sitten jokainen putkilo/hylsy pakataan upeaan, kullanväriseen pahvipakkaukseen. Miksi? Jotta tuotteen ja valmistajan nimi saadaan kunnolla näkyviin?

Tätä erinomaista tuplapakkausta varten on tehty paitsi musta pahvikotelo myös musta, muovinen, samettimaisella materiaalilla päällystetty kehikko!

Siinä ne kultaiset pakkaukset nyt nätisti tököttävät. Se vain ei näy kaupassa ostopäätöstä tekevälle asiakkaalle, koska musta pahvikotelo on ikkunaton.

Hienoa on, kieltämättä, mutta minusta tämä on viesti piittaamattomuudesta. Yritys, joka käyttää näin väärin luonnonvaroja, ei elä tätä päivää; jokainen meistä on varmasti sitä mieltä, että saa olla säästeliäs, vaikkei poliittisesti vihreä olisikaan.

Lisäksi asiakkaalle sysätään valtava määrä roskaa, sillä nämä pakkauksethan ovat kertakäyttöisiä. Kerrostaloasuja ei edes voi lämmittää saunaansa pahvipakkauksilla. Sen sijaan jätekustannukset kasvavat tällaisen ylipakkaamisen takia – jolloin moiset tuplapakkausten hinnanalennukset ovat silkkaa silmänlumetta.

Minulle olisi kelvannut uusiopaperista tehty paperikääre ripsivärihylsyn ympärillä. Tuplapakkaus olisi voitu tehdä niin, että kaksi käärettä olisi vetäisty narulla yhteen.

Voisiko joku meikkifirma profiloitua ylellisyyden sijasta luonnonmukaisuudella? Ai niin, ei taida olla uusi idea.

Entäs se hypnoottinen katse? Hohhoijaa.

Vinkki spämmättävälle

Aiemmin postasin spämmistä, jota tuli tolkuttoman paljon yhdeltä lähettäjältä.

Kuten varmaan muutkin, muistin ohjeen, ettei missään nimessä pidä yrittää perua kirjeiden tuloa mistään viestin linkeistä – sehän vain osoittaa lähettäjälle, että osoite toimii ja viestejä luetaan.

Asia tuli puheeksi ystäväni kanssa, ja hän kertoi rohkaistuneensa klikkaamaan tuota meilissä ollutta peruutuskehotusta.

Arvatkaa miten kävi? Viestien tulo loppui.

Esimerkin kannustamana kokeilin samaa muistaakseni viikko sitten.

Arvatkaas miten minulle kävi? Viestien tulo loppui!

Vaikka siis huippuedut.com toimiikin kyseenalaisesti lähettäjätietojensa ja vähän muunkin kanssa, kaikki kunnia sille siitä, että se kunnioittaa vastaanottajan pyyntöä lopettaa tilaamattomien viestien lähetys. Hienoa!

Juu, olin vaikea asiakas

Puhelin soi.

No se on se-ja-se täältä mutinaamutinaa-yrityksestä hei. Juu ihan näillä samoilla Google-asioilla soittelen kuin edelliselläkin kerralla, eli onhan se Argotia puhelimessa. Hyvä. Onko toimipaikka sama kuin vuosi sitten?

On se.

Juu ja suhdetoiminta ja viestintä on siis toimialana, eli mitähän se on tarkemmin?

Kerrotko ensin että millä asiolla soittelet. Varmaan jotain olet myymässä?

Juu ihan näillä samoilla Google-asioilla kuin viimeksikin. Eli suhdetoiminta ja viestintä, mitähän se on?

Minkä takia tarkistat näitä tietoja? Onko tämä jokin maksullinen hakupalvelu?

Juu, hyvä kun tuli puheeksi. Eli ei ole mikään maksullinen hakupalvelu, mutta hyvä kun tuli puheeksi, kun on aika monenlaista myyjää liikenteessä, heh heh. Eli suhdetoiminta ja viestintä, mitähän se on kun on mulle vähän vieraita nämä.

No, sanotaan vaikka että viestintäpalveluita tarjoan. Mutta en ole nyt ostamassa mitään markkinointia, joten voidaan varmaan lopettaa tämä puhelu tähän. Hyvää päivän —

Juu lopetetaan vain tähän kun on kerran niin kauhean vaikeata.

Juu, oli vaikeata minustakin.

VR palvelee

VR:n verkkokauppaa on paljon parjattu – eikä aivan syyttä.
 
Olin ostamassa lippua iltamyöhällä kaukojunaan. Kesken ostelun näytölle tuli ilmoitus: ”Verkkokauppa sulkeutuu hetken kuluttua.” (Tai jotain.)
 
Hetken kuluttua? Kello oli melkein yksitoista illalla, joten päättelin, että minulla on vain muutama minuutti aikaa tehdä ostos loppuun.
 
Panikoiduin niin, että unohdin pankkitunnukseni ulkoamuistettavat numerosarjat, ja miehen piti tulla omine tunnuksineen apuun.
 
VR:n verkkokaupan sulkeutumisajankohta ei käynyt tässä yhteydessä minulle ilmi, sillä vielä 23:n jälkeenkin siellä olisi voinut ostella lippuja.
 
VR:n hetki on siis jotain muuta kuin meidän muiden hetki. (Mutta sehän ei liene uutinen ainakaan niille, jotka ovat tottuneet odottelemaan myöhästeleviä junia.)
 
Pöyristelin tätä Katleenalle, joka kertoi puolestaan törmänneensä siihen, että verkkokaupan kiinni ollessa ei pääse edes selaamaan aikatauluja.
 
Jos siis täytyy vaikkapa keskellä yötä miettiä uusiksi seuraavan päivän matkasuunnitelmat, ei VR kerro tietoja. Ehei, parempi mennä Matkahuollon sivuille selvittelemään bussien reittejä.
 
VR ajaa siis asiakkaansa kilpailijan syliin.
 
Tänään onnistuin ostamaan lipun ongelmitta tulostusvaiheeseen saakka. Halusin tulostaa lipun itselleni ja painoin oikeata namiskaa oikealla hetkellä. Mutta kas, vanhojen asetusten vuoksi lippu tulostui paperille poikittain.
 
Uusi tulostus ei onnistunut, koska VR ilmeisesti kestävän kehityksen hengessä antaa tulostaa lipun vain yhden kerran.
 
Oma paperini oli onneksi lukukelpoinen, mutta entä jos paperi olisi ryttäytynyt koneeseen ekalla yrityksellä? Entä jos asiakas ei tilaakaan lippua puhelimeen tai sähköpostiin?
 
Vai oliko bugi vain minussa tai koneessani? Asiakas on aina valmis syyllistymään.
 
Kokonaan toinen juttu sitten on se, miten konduktööri junassa kertoi omista toimintatavoistaan leimata lippu lähijunassa.  Tai siis jättää se leimaamatta.
 
Mun tapa on tää, en tiedä miten muut tekevät, eikä tästä mitään ohjetta olekaan, mutta ei sun tarvitse laukata etsimässä leimauslaitteita tai konnaria. Istut vaan kyytiin.
 
Entä kollegan toimintatavat? Entäs jos hän haluaakin tarkistaa ja leimata ja skannata kaikki liput? Asiakas maksaa?

Kallista ja huonoa palvelua

Kuinka kalliiksi käy epäkohtelias asiakaspalvelu?

Tapaus 1

Kymmenkunta vuotta sitten menin mieheni kanssa mukavalta näyttävään kahvilaan. Valitsimme viinerimme ja aioimme kaataa kahvia kuppiin.

Pannun pohjalla oli vain pari senttiä kahvia, ja pyysimme ystävällisesti tuoreempaa juomaa täydestä pannusta, joka oli myyjän takana.

”Kuule ihan samaan aikaan sekin on keitetty”, puuskahti myyjä mutta ojensi kuitenkin pannun.

Kaadoimme kahvikupilliset vaitonaisina, maksoimme, hörpimme sumppimme  ja häivyimme vannoen, ettei tähän paikkaan tarvitse enää tulla.

Eikä ole tultu. Seudulta löytyy muitakin kuppiloita, joista saa hyvää kahvia – joskus vanhaa, joskus tuoreempaa, mutta sitä ei tarjoilla asiakasta kyykyttäen. Tunnelma on yhtä tärkeä kuin tarjottavien maku.

Tapaus 2

Kesälomareissullamme olemme vuosittain asioineet eräässä pienessä kyläkaupassa.

Kaksi vuotta sitten kävin tuossa kaupassa ostamassa tuliaisia kyläpaikkaan. Astuin sisään liikkeeseen ja hain katsekontaktia kassan myyjään tervehtiäkseni. Myyjä katsoi minua muttei vastannut tervehdykseeni.

Keräsin ostokseni ja menin kassalle. Olen tottunut siihen, että isoissakin ruokakaupoissa myyjä edes yrittää antaa ystävällisen vaikutelman.

Tässä liikkeessä oli toisin. En saanut kiitosta, olehyvää, näkemiitä – en mitään. Ostosteni loppusummankin sain ihan itse lukea koneen näytöltä.

Lähdin pois kiukkuisena ja ihmeissäni. Kyläpaikkamme isäntäväki tiesi kertoa, että sellaisia ne siinä liikkeessä ovat. Tympeitä.

Seuraavana kesänä pidin huolen, ettei meillä ollut tarvetta pysähtyä ostoksille tuohon kauppaan. Olisiko joku muukin ajatellut samoin, sillä tänä kesänä ohi viilettäessämme huomasin, että liike oli lopetettu.