Artikkelit tunnisteella: Mielipide

Kohta kolme vee ei tahdo

Sisällä
Äiti: Mennään ulos.
Lapset: Eiii!

Ulkona
Äiti: Mennään sisälle.
Lapset: Eiii!

Kotona
Äiti: Mennään mummolaan.
Lapset: Eiii!

Mummolassa
Äiti: Mennään kotiin.
Lapset: Eiii!

Illalla
Äiti: Mennään nukkumaan.
Lapset: Eiii!

Aamulla klo 5.45
Äiti: Nukutaan vielä.
Lapset: Eiii!

Ehkä elämme vain eri aikavyöhykkeellä.

Hiljaa, nainen!

Olen lukenut järkytyksellä otsikoissa olleesta epäillystä raiskauksesta helsinkiläisessä bussissa. Tapaus on monella tavalla kauhea, mutta kiinnitin huomiota myös toiseen seikkaan uutisissa kerrottuun seikkaan:

Tyttö oli hämmentynyt miehen käytöksestä niin, ettei aluksi saanut pyydettyä apua muilta matkustajilta.

Tällaisessa yhteiskunnassako me elämme? Naiset ja tytöt on kasvatettu vaikenemaan miesten röyhkeänkin toiminnan edessä.

Ja huomautan tässä, etten mitenkään halua syyllistää tätä tyttöä tai hänen vanhempiaan. Minulla ei ole aavistustakaan heidän kasvatusperiaatteistaan.

Tarkoitan kritisoida sitä, että usein tytöt esitetään miesten halun ja ihailun objekteina. Se taas voi aiheuttaa sen, että tyttö tai nainen ei muista, että hänellä on oikeus omaan mielipiteeseen ja lupa myös ilmaista se.

Jos miehen käytös on vastenmielistä, siitä mieluummin vaietaan kuin uskalletaan ilmaista eriävä mielipide.

Itseäni on monesti lähinnä hymyilyttänyt, kun naiset sanovat, että he laittautuvat vain ”itseään varten”. Kauniista ulkomuodosta kun tulee hyvä mieli.

Ovatko he miettineet, mikä sen hyvän mielen aiheuttaa? Ehkä se tuleekin siitä, että miellyttävä ulkomuoto aiheuttaa positiivisen reaktion muissa – lähinnä vastakkaisessa sukupuolessa.

Kun peilailee itseään, katsoo itseään ulkopuolisen silmin: ”Näytänkö hyvältä? Miltä näytän toisten mielestä?”

Tämä opettaa meidät ajattelemaan, että olen olemassa toista varten. Se voi tuoda mukanaan sen, että annan myös oman tahtoni toiselle.

En tiedä, hymyilyttääkö enää, kun kuulen jonkun meikkaavan ja pukeutuvan ”ihan vain itseään varten”.

Hyväksyntäähän me kaikki lopulta haluamme, sosiaaliset eläimet.

Ps. Kannattaa lukea myös Katleenan postaus Uhrin ei pitäisi hävetä.

Ja vielä kerran ei

Ystäväni Katri oli bongannut mielenkiintoisen kyltin rakenteilla olevan kerrostalon alaovelta:

Kulku äärimmäisen ehdottomasti kielletty! Laatoitustyö!

Katri mietti samaa kuin itsekin pohdin: Kielto ei riitä, vaan tarvitaan ehdoton kielto.

Sekään ei ole aukoton, koska siihen on pitänyt lisätä vielä vahvistukseksi äärimmäisyys. Joko nyt uskotaan: ei saa tulla!

Samaa vahvistusilmiötä kuulee joskus poliitikkojen puheessa:

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että – –.

Olla jotain mieltä eli mielipidehän on jokaisen oma – vai onko poikkeuksena poliitikko, joka taitaa usein luovuttaa sen puolueelle?

Siksikö poliitikolle tulee tunne, että nyt on kerrottava, että tässäpä kerron oman itseni, en puolueen mielipiteen? Ja vahvistetaan sitä vielä henkilökohtaistamalla se.

Virkkeessä on siis neljä erilaista tapaa kertoa oma mielipide: itse, olen, henkilökohtaisesti ja (olla) mieltä.

Hieman näppärämpää ja ymmärrettävämpää olisi sanoa mielipiteeni on, että – –. Mutta tuleeko asia siitä selväksi?

Jokin syy tällaisten ilmaisujen käyttämiseen tietenkin on. Ehkä laatoittaja on käyttänyt aiemmin kylttiä Kulku kielletty!, eikä se ole tehonnut, vaan joku on lampsinut laatoille.

Toisella kerralla kulku on ollut ehdottomasti kielletty, mutta taas joku on tullut tallomaan työn tulokset.

Eipä siis voine moittia kyltin tekijää. Kieli onneksi tarjoaa keinoja itsensä ilmaisuun. Vahvaan ilmaisuun. Erittäin vahvaan ilmaisuun.

Kamala ihana sää

Tämä kesä on ollut kuulemma poikkeuksellisen lämmin. Hellettä on piisannut Suomen joka kolkassa niin (vai onko?), että varmaan jokainen on alkanut jo kaipailla viileämpiä säitä.

Hellesää on paitsi ihana, se on myös kamala. Koko ajan on jano, ihoa kuumottaa, hiki valuu ja kastelee tukan, naaman ja vaatteet, mitään ei jaksa tehdä, yöllä ei saa nukuttua, heikompien elimistö ei kestä…

Silti ”ei saa” valittaa, sanovat. Kuumasta säästä ei saa valittaa, koska – niin, miksi?

Miksi en saa valittaa kuumasta, jos minulla on vaikea olla? Pitääkö minun nyt olla hiljaa, koska toiset nauttivat lämpimästä säästä? ”Älä sano noin, nautitaan nyt tästä.” Minä nautin jo, ei makeaa mahan täydeltä vaan jotain suolapalaa väliin!

Talvella ei saa valittaa lumesta ja kylmästä, koska ”vihdoin meillä on tämä ihana oikea talvi”. Entäs jos palelen ja jäädyn, pakkanen ahdistaa keuhkojani, jäätynyt kyynel polttaa poskella, en jaksa kävellä nietosten peittämillä kävelyteillä tai liukastun heti kun lasken jalkani jäätyneelle tielle?

Enkö saa ilmaista mielipidettäni jos en pidä jostain? Vähentääkö toisen nautintoa, jos minä en pidä jostain asiasta ja kerron sen?

Helteet olivat ihania, mutta hei, kohtuus kaikessa. Nyt kun lämpöä on vain 23 astetta, tarkenee vielä t-paidassa ja hellemekossa, mutta ei tarvitse kärsiä hellesään ongelmista.

Äläkä sano, ettet pidä tästä säästä. Niin ei saa sanoa, vaan nautitaan nyt tästä. ;)