Artikkelit tunnisteella: Merkitykset

Aivoni ajattelevi

Istuimme perheen kesken pikaravintolassa syömässä hampurilaisia.

Sanoin miehelleni: ”Mistäköhän tulee suomen kielen -pi-pääte? Siis onpi tai saapi. Sitten on kuitenkin tulevi ja menevi. Siinä on siis -vi.”

Mies katsoi minua hieman hitaasti ja sanoi: ”Että sellaista tuli mieleen burgeria purressa.”

Nauratti.

Juu, tuli. Sellaisia mietteitä putkahtelee kieli-ihmisen mieleen milloin missäkin. Ja asia jäi vaivaamaan niin, että piti selvittää koneelle päästyä.

Google vei vanhan kirjasuomen sivuille. Selvisi, että kyseessä on yksikön kolmannen persoonan pääte, jota erikoisesti Agricola viljeli: soipi, wiepi.

Löysin myös tiedon, että pääte -vi sen sijaan on esiintynyt painottoman tavun jälkeen (suomessahan sanassa pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla, mikä tekee helpoksi nielaista sanojen lopun): Kevät keikkuen tulevi.

Kotimainen tasavalta

Elias Lönnrot muistetaan parhaiten Kalevalan kokoajana, mutta hän oli myös erittäin tuottelias uudissanojen kehittäjä. (Lönnrot on muuten kerrassaan kiehtova ja monipuolinen tiedemies – suosittelen tutustumaan SKS:n kokoamaan tietopakettiin hänestä täällä.)

Päivän teemaan sopivasti Lönnrotin ideoimat olivat muun muassa sanat itsenäinen, kansallisuus ja kotimainen ja toisaalta siirtolainen ja vieraskielinen.

Republik-sanalle kaivattiin myös suomenkielistä vastinetta, ja sellaisen hän  poimi sananlaskusta:

Tasavalta tappelussa, lyöpi kuka kerkiää.

Rauhallista itsenäisyyspäivää!

Lähde: http://www.finnica.fi/suomi/suomi/inforuudut/lonnrotuudissanat.htm

 

Aikuisen naisen merkki

Kävin tarkistuttamassa näköni, sillä olen huomannut, etten näe enää samaan tapaan lähelle kuin ennen. Tarkkuutta vaativia hommia on kivempi tehdä ilman miinuslasejani, ja pää tulee kipeäksi, jos kökötän pitkään koneella.

Selvää ikänäköä siis.

Tarkistuksen teki Metropolia Ammattikorkeakoulun optometrian opiskelija. Hän ei voinut kirjoittaa minulle silmälasireseptiä, mutta muuten sain hyviä ohjeita.

Tarkistus tehtiin erittäin ammattimaisesti, ja lopuksi opiskelija kertoi, että minulla on aikuisnäköä.

Mahtava uusi termi! Opiskelijalla on varmasti tuoreinta tietoa alalta, ja toden totta: googlailemalla löysin tämänkin termin monelta sivulta.

Ikänäkö oli termi, jonka olin kuullut aiemmin, ja kieltämättä sillä on hieman ikävä kaiku: ikä viittaa ikääntymiseen, vanhuuteen, raihnaisuuteen.  

Aikuinen taas kasvuun, kypsymiseen, vetreyteen.

Jos ihmiselle tulee ikä-, anteeksi, aikuisnäköä, hän on siis vihdoin kasvanut aikuiseksi.

Tytöt ja pojat, naiset ja miehet

Twitterissä tuli keskustelua tytöttelystä ja pojittelusta työpaikoilla. Sisältyykö siihen vähättelyä vai onko se vain rentoutta?

Kerran naisesimies puhutteli minua ja toista nuorta naistyötekijää tytöiksi: Pitäkää te tytöt talo pystyssä sillä aikaa kun olen poissa!

Vitsailimme hänelle puhuttelusta, ja esimies pyysi kauhuissaan anteeksi tytöttelyään. Meillä oli kova työ selventää, ettemme ihan oikeasti kokeneet sitä halventavana. Tyttöjähän me olimme häneen verrattuna iällisesti. Lisäksi tiesimme esimiehen arvostavan osaamistamme, joten tytöttelyyn ei liittynyt mitään alentavaa.

Jos sen sijaan olisin esimiehelle tai työkaverilleni pelkkä tyttö ilman etunimeä, tuntisin olevani vain käyttötavaraa. Etunimi tekee meistä ihmisen, yksilön, muista erottuvan. Tyttö on vain osa nuorten naisten laumaa.

Voiko sitten puhua naisista? Nainen liittyy ehkä voimakkaammin sukupuoleen: Menevätkö naiset vai miehet ensin saunaan? 

Voisiko työyhteisössä sanoa: Naiset tekevät tämän työn, miehet tuon. Heti tulee negatiivinen mieliyhtymä naisten ja miesten töistä – vaikka joskus niillekin on perustelunsa.

Oma ukkini ei koskaan sanonut naista naiseksi. Hänen kielessään tai murteessaan sanalla nainen oli ’huonon naisen’ merkitys. Nainen oli kevytkenkäinen olento. Ukki puhuttelikin naisia vaimoiksi.

Ukkini on aikaa sitten kuollut, ja hän eli aikana, jolloin ”kunnollinen” nainen oli naimisissa. Naimaton nainen oli luultavasti hänelle sitten neiti. Tai ehkä nainen oli vaimo riippumatta siviilisäädystä, en tiedä.

Entäs sitten pojat? Poika tulee katsomaan sitä, saatetaan sanoa jossain huoltofirmassa. Jos poika ei saa asiaa kuntoon, laitetaan työmies asialle.

Jossain vaiheessa kaikki naiset ovat kokeneet sen, että heitä nimitetään tädeiksi.  Silloin tulee ensimmäinen ikäkriisi.

Naisen yhä ikääntyessä hänestä tulee mummo riippumatta siitä, onko hänellä lastenlapsia. Vanhasta naisesta on monia muitakin nimityksiä: minusta mummeli on hellittelevä nimitys, mummi on tehokas ja energinen täti, isoäiti arvokas ja tyylikäs ja mummu on vanha ja huonokuuloinen.

Ikään liittyy mielikuva osaamisesta. Poika tai tyttö on nuoren, siis kokemattoman ihmisen nimitys. Perinteisestihän aloittelija on nuori ihminen.

Nykyaikana voi olla, että vastavalmistunut onkin jo aikuisiässä, mutta hän on silti aloittelija uudessa työssään. Toisaalta nuorella ihmisellä voi olla tuoretta tietoa ja uutta osaamista, joten hän onkin arvokas työntekijä. Erityisesti näissä tilanteissa tytöttely tai pojittelu voi tuntua tavallistakin kohtuuttomammalta.

Kieleen sisältyvät mielikuvat voivat olla syvällä, joten niiden muuttaminen ei onnistu aivan kädenkäänteessä. Kieli on yhteisön omaisuutta, joten yksittäinen kielenkäyttäjä ei voi noin vain muuttaa sen sääntöjä. Ei siis auta, että itse ei tarkoita tytöttelyllä mitään pahaa. Sitä ei voi tehdä, jos muu yhteisö kokee sen vääränä.

Muista vetää vessa

Kaikki naiset ovat varmaan lukeneet erilaisia ohjeita vessojen seinillä siitä, mihin ihmeeseen terveyssiteet ja muut laitetaan. Vieläkö ihan oikeasti on ihmisiä, jotka luulevat, että Libressen ohutside on niin ohut, että sen voi huuhdella pytystä?

Niin, ja miehet: käsipapereita ei huuhdella viemäriin. Niiden paikka on roskiksessa.

Vessaohjeita on kamalan vaikea antaa. Miten puhua sivistyneesti eritteistä?

Viimeksi luin juuri ohjeen, jonka mukaan pönttöön pitää laittaa ”vain mitä sinne kuuluu”. Eli?

Onneksi ohje jatkui: ”Ei käsipyyhkeitä eikä missään nimessä terveystuotteita!!” Allekirjoituksena oli ”Putkisto valurautainen Vm. 1972”.

Mitä ovat ne terveystuotteet? Vitamiinejako? Tai vatsan toiminnan turvaamiseen tarkoitettuja aineita – niin, ehkä ne todella kannattaa mieluummin syödä.

Terveysside, pikkuhousunsuoja ja tamponi ovat inhottavia sanoja. Niille pitää keksiä joku hyvä yleistermi, että voi vähän yleistää ja etäännyttää itseä aiheesta: KuukautissuojaIntiimituote? Hygieniatarvike?

Itse jouduin vuosia sitten antamaan ohjeita vessan vetämisestä: Olin puhelinvaihteen hoitajana, ja koppini vieressä oli juuri remontoitu asiakkaille tarkoitettu vessa. Pönttö oli vaihdettu vettä säästäväksi, joten sen napista piti painaa jatkuvasti, kunnes pytty huuhtoutui.

Asiakkaat eivät tätä oivaltaneet, joten jouduin jokaiselle ystävälliselle kävijälle ohjeistamaan, miten pytty toimii: ”Juu ei se ole rikki, painat vaan siitä napista pitkään.”

Aikani neuvottuani päätin siirtyä massaviestintään ja tehdä lapun vessan seinälle. Mutta mitä siihen kirjoitetaan?

Vessa ei ole rikki.

Eikun Pytty ei

Äh, Wc-istuin tai siis sen säiliö toimii.

Mikä ihme tuon kapistuksen nimi on? Siihen aikaa ei ollut Googlea, joten jouduin ihan oikeasti miettimään esineen nimeä. Päädyin muistaakseni wc-istuimeen. No niin.

Paina napista niin kauan, että — öh. Kakka on mennyt pois. Eiii… 

Pytty on tyhjä? Jäähän sinne vesi.

Miten ulosteista ja likaisista papereista puhutaan tyylikkäästi – ja vieläpä mustaa valkoisella? Oli turvauduttava passiiviin:

Paina napista, kunnes wc-istuin on huuhtoutunut puhtaaksi.

Ei ainakaan tullut enää yhtään ilmoitusta, että pönttö ei vedä.