Artikkelit tunnisteella: Kohteliaisuus

Kätelläänkö pappi?

Analyysityökalu paljasti, että hiljattain blogiini oli joku löytänyt tiensä hakutermillä ”kätelläänkö pappi”. Ilmeisesti kyse on ollut jostain etikettiongelmasta häissä tai hautajaisissa, ja siihen haettiin vastausta.

Tämän arveluni perusteella vastaan auliisti, jottei kysyvä jäisi pulaan: Kyllä, pappi kätellään.

Miksipä ei käteltäisi? Pappi on paitsi pappi, myös ihminen, ei patsas. Hänen kätensä heilahtavat kättelyotteeseen, ja saat omaan lapaseesi kylmän lahnan tai hikisen känsäkouran, tai jotain muuta.

Pappi kyllä itse osaa päättää, meneekö juhlassa kättelyjonoon, hääparin viereen vai lesken rinnalle. Häneltä voi jopa kysäistä asiasta etukäteen, sillähän se selviää.

Jos päädyt papin vieruskaveriksi, hänelle saa juhlassa myös jutella muustakin kuin Jeesuksesta. Hänkin osaa päivitellä alkukesän räntäsateita ja loppukesän helteitä. Häneltä voi kysäistä, joko lomat on lusittu ja onko ollut kiireinen kesä. Tarjolla oleva ruoka on myös helppo puheenaihe.

Mutta pappi kyllä pahastuu, jos hänet sivuutetaan kättelyssä. Kuten kuka tahansa meistä.

 

Juu, olin vaikea asiakas

Puhelin soi.

No se on se-ja-se täältä mutinaamutinaa-yrityksestä hei. Juu ihan näillä samoilla Google-asioilla soittelen kuin edelliselläkin kerralla, eli onhan se Argotia puhelimessa. Hyvä. Onko toimipaikka sama kuin vuosi sitten?

On se.

Juu ja suhdetoiminta ja viestintä on siis toimialana, eli mitähän se on tarkemmin?

Kerrotko ensin että millä asiolla soittelet. Varmaan jotain olet myymässä?

Juu ihan näillä samoilla Google-asioilla kuin viimeksikin. Eli suhdetoiminta ja viestintä, mitähän se on?

Minkä takia tarkistat näitä tietoja? Onko tämä jokin maksullinen hakupalvelu?

Juu, hyvä kun tuli puheeksi. Eli ei ole mikään maksullinen hakupalvelu, mutta hyvä kun tuli puheeksi, kun on aika monenlaista myyjää liikenteessä, heh heh. Eli suhdetoiminta ja viestintä, mitähän se on kun on mulle vähän vieraita nämä.

No, sanotaan vaikka että viestintäpalveluita tarjoan. Mutta en ole nyt ostamassa mitään markkinointia, joten voidaan varmaan lopettaa tämä puhelu tähän. Hyvää päivän —

Juu lopetetaan vain tähän kun on kerran niin kauhean vaikeata.

Juu, oli vaikeata minustakin.

Kallista ja huonoa palvelua

Kuinka kalliiksi käy epäkohtelias asiakaspalvelu?

Tapaus 1

Kymmenkunta vuotta sitten menin mieheni kanssa mukavalta näyttävään kahvilaan. Valitsimme viinerimme ja aioimme kaataa kahvia kuppiin.

Pannun pohjalla oli vain pari senttiä kahvia, ja pyysimme ystävällisesti tuoreempaa juomaa täydestä pannusta, joka oli myyjän takana.

”Kuule ihan samaan aikaan sekin on keitetty”, puuskahti myyjä mutta ojensi kuitenkin pannun.

Kaadoimme kahvikupilliset vaitonaisina, maksoimme, hörpimme sumppimme  ja häivyimme vannoen, ettei tähän paikkaan tarvitse enää tulla.

Eikä ole tultu. Seudulta löytyy muitakin kuppiloita, joista saa hyvää kahvia – joskus vanhaa, joskus tuoreempaa, mutta sitä ei tarjoilla asiakasta kyykyttäen. Tunnelma on yhtä tärkeä kuin tarjottavien maku.

Tapaus 2

Kesälomareissullamme olemme vuosittain asioineet eräässä pienessä kyläkaupassa.

Kaksi vuotta sitten kävin tuossa kaupassa ostamassa tuliaisia kyläpaikkaan. Astuin sisään liikkeeseen ja hain katsekontaktia kassan myyjään tervehtiäkseni. Myyjä katsoi minua muttei vastannut tervehdykseeni.

Keräsin ostokseni ja menin kassalle. Olen tottunut siihen, että isoissakin ruokakaupoissa myyjä edes yrittää antaa ystävällisen vaikutelman.

Tässä liikkeessä oli toisin. En saanut kiitosta, olehyvää, näkemiitä – en mitään. Ostosteni loppusummankin sain ihan itse lukea koneen näytöltä.

Lähdin pois kiukkuisena ja ihmeissäni. Kyläpaikkamme isäntäväki tiesi kertoa, että sellaisia ne siinä liikkeessä ovat. Tympeitä.

Seuraavana kesänä pidin huolen, ettei meillä ollut tarvetta pysähtyä ostoksille tuohon kauppaan. Olisiko joku muukin ajatellut samoin, sillä tänä kesänä ohi viilettäessämme huomasin, että liike oli lopetettu.

Miellyttävää matkantekoa

Arvatkaa, minkä ammattikunnan edustaja on aina oikeassa? Ei, ei lääkäri eikä tuomari, ei pappi tai putkimies.

Se on taksikuski.

Liian usein taksinkuljettaja on kaikentietävä marmattaja, joka pitää oikeutenaan purkaa mielipahaansa maailmasta asiakkaalleen. Ja pakkohan sitä valitusta on kuunnella, jos ei halua kävellä.

Ja hei, matkustaja maksaa siitä matkasta, ja sen pitäisi olla miellyttävä kokemus!

Olen nyt viikon sisällä käyttänyt taksia kolme kertaa. Kahdella kerralla näistä kuljettaja kävi läpi pientä raivokohtausta liikennejärjestelyistä, tienkunnosta, sen kunnossapidosta, muista kuljettajista ja ylipäänsä liikenteestä.

En voi muuta kuin ihailla näitä kuljettajia siitä, että he päivästä toiseen jaksavat tehdä työtä ilmeisen epämieluisassa työtehtävässä.

Kiivailu ja kiroilu ei mielestäni kuulu asiakaspalveluun, mutta eräänkin kerran olen takapenkillä kuunnellut kuskin voimasanoja ja sadattelua. Matkustajasta on lievästi pelottavaa istua sellaisen kuljettajan kyydissä, joka meuhkaa muista eikä keskity kurvailuun kunnolla.

Itse olen opetellut olemaan aina samaa mieltä kaikesta kuljettajan kanssa. Joskus yritin keskustella ja esittää toisiakin näkökantoja, mutta keskustelu kävi niin aggressiiviseksi, että siirryin kokonaan ”niinniin, ihan totta” -linjalle.

Tiedän, että siitä seuraa se, että kuljettaja luulee olevansa oikeassa tässäkin asiassa, kun ei saa vastaväitteitä.

Auton kyydissä valta on kuljettajalla. On jokseenkin vääristynyt asetelma, että kuljettaja ottaa vallan päättää a) siitä, keskustellaanko ylipääätän ollenkaan ja b) aiheen, josta keskustellaan.

Itse olen yleensä taksissa menossa tai tulossa työasioiden takia. Joko haluan keskittyä tulevaan, tehdä viime hetken valmisteluja tai toisaalta toipua ja hengähtää hetken ennen seuraavaa tilannetta. Yleensä en halua sanoa sanaakaan kuljettajalle vaan tahdon murjottaa rauhassa.

Monilla muilla aloilla on tavoitteena pitää asiakas tyytyväisenä, jotta hän tulisi toistekin asioille. Taksikyytejä harvemmin tilataan suoraan yrittäjältä, joten palvelun laadulla kilpailu on olematonta.

Viikkoni kolmas taksikuski onneksi pelasti ammattikunnan maineen. Hän nosti kättä kiitokseksi tienantajalle, kehui poliisia, antoi naurahtaen tietä toiselle kuljettajalle, neuvoi hyvän leipomon ja olisi määränpäässä avannut ovenkin minulle.

Täytyykin kuitista tarkistaa puhelinnumero ja soittaa hänelle, kun taas tarvitsen kyytiä.

Kauhukakaran kasvatusohje

Olimme lähdössä kyläreissulle, ja hain lapset etuajassa hoitopaikasta. Lapset olivat eteisessä ulkovaatteissaan odottamassa pääsyä pihaleikkeihin.

Saapumiseni ei ollutkaan lapsille mieluinen yllätys, vaan heitä harmitti, kun eivät päässeetkään pihalle leikkimään.

Tytär huusi kiukuissaan: ”Älä tule tänne! Mene takaisin töihin! Mene pois NYT!”

Hämmennyin lapsen käytöksestä ja yritin sovittelevasti ja hieman vaisusti hyssytellä: ”Äläs nyt, katsos lähdetään mummun ja ukin luo.”

Ei vaikutusta, tytär vain raivosi edelleen.

Silloin hoitotäti kumartui tytön puoleen ja sanoi tiukasti: ”Silloin kun äiti tai isä tulee hakemaan, lähdetään mukaan. Äitiä ei saa komentaa noin.”

Tytär hiljeni vaikka häntä selvästi harmitti edelleen. Pääsimme liikkeelle, ja tietenkin mummun ja ukin luona oli mukavaa.

Tarpeellinen kasvatuskeskustelu – äidille. Tajusin, että ymmärsin niin kovasti lapsen tunnetilaa, että sallin häneltä sopimattoman käytöksen. Jos hoitotäti ei olisi osoittanut minulle, miten tilanteessa piti toimia, olisin kasvattamassa itselleni kauhukakaraa.

Tunteet ovat sallittuja, tottakai. Kyse onkin siitä, miten ne osoitetaan ja millaista käytöstä niiden varjolla sallitaan – lapselta ja aikuiselta.