Artikkelit tunnisteella: Kirjat

Kannattaisi kyllä vaihtaa nimeä

Postasin maanantaina siitä, kuinka Katleenan ja minun tammikuussa julkaistava Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön on kiinnostanut mediaa – tai pikemminkin siitä, miten nimiemme kanssa oli ongelmia uutisissa. (Ilta-Sanomat muuten korjasi etunimeni, kun olin Twitterissä pyytänyt sitä päätoimittaja Ulla Appelsinilta.)

Sittemmin Ilta-Sanomat teki uutisen keskustelusta, jonka alkuperäinen juttu herätti lehden verkkosivuilla. Kommentteja olikin viitisensataa, ja vilkuilin niitä hieman; ajattelin, että löytäisin osuvia esimerkkejä nimistä.

Olihan niitäkin, mutta aika monessa kommentissa muistutettiin siitä, kuinka lasta voidaan kiusata nimen perusteella. Totta!

Mutta vielä enemmän oli niitä kommentteja, joissa kiusattiin nimen perusteella! Siellä arvioitiin tietenkin Katleenan ja minun – tai oikeastaan Liina-Marian – nimiä, mutta myös muitakin. Kerrottiin kuvitteellisia ja tosielämän esimerkkejä.

Miten me voimme vaatia lapsia olemaan kiusaamatta toisiaan, kun aikuiset tekevät sitä itse?

Nimien arviointihan alkaa heti, kun lapsen nimi kerrotaan julkisuuteen: sitä arvostellaan ja kommentoidaan, hyväksytään ja tuomitaan. (Juu, teen niin itsekin.) Aina ei ajatuksia sanota vanhempien edessä ääneen, mutta sitten jälkeenpäin – voi hyvänen aika!

Nimi on toki vain nimi, mutta samalla se on osa ihmisen persoonaa. Nimen perusteella vedetään erilaisia johtopäätöksiä henkilöstä, vaikkapa hänen ammattitaidostaan: Ilta-Sanomien lukijat olivat muun muassa sitä mieltä, että jos kielitieteilijän nimi on Katleena tai Liina-Maria, ei hänellä ole mitään sananvaltaa toisten nimiin.

Vanhemmat valitsevat nimen lapselleen, eivät itselleen. Lapsella on kuitenkin oikeus vaihtaa nimensä aikuistuttuaan, sillä onhan se hänen nimensä.

Mekin Katleenan kanssa saimme muutamalta lukijalta ohjeen vaihtaa etunimeä. Kiitos vinkistä; ne nimenmuutostarinat kerromme kirjassamme.

Tarkkana sen nimen kanssa

Katleena ja minä olemme ahkeroineet kasaan kirjan Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön, jonka kustantaa Karisto. Yle Häme sai vihiä asiasta ja kutsui meidän radiohaastatteluun. Se tuli ulos viime keskiviikkona, ja eilen sunnuntaina Yle julkaisi asiasta nettisivuillaan uutisen.

Twitterissä huomattiin pikaisesti, että Katleenan nimi oli uutisessa Katkeena.

Naurattihan se: etunimistä kertovassa jutussa nimivirhe!

Tänään maanantaiaamuna uutisjuttu oli nostettu telkkariin: Ylellähän pyörii aamulla aina jutuntynkiä telkkarissa ennen ohjelmien alkua. Ne ovat outoja tekstinpätkiä, joista ei saa oikeastaan mitään tolkkua. Kai niiden ajatus on houkutella katsoja nettiin lukemaan lisää.

Kirjastamme kertova uutinen oli tällaisena jutunkaltaisena tekstinä. Siitä kävi ilmi, että kaksi kielen asiantuntijaa on tehnyt etunimikirjan ja nyt he muistuttavat vanhempia nimen valinnan tärkeydestä.

Yle tv

Käytännössä juttu oli nettiuutisen ingressi, jonka kuvituksena oli nettijutun kuva oli Katleenasta ja minusta – sama, jonka toimittaja oli napannut Hämeenlinnassa. Missään ei näkynyt, ketkä kuvassa olivat.

Koska nimet puuttuivat.

Näytti, että kuvassa on naispari, joka pohtii yhteiselle lapselleen nimeä. Nauratti, taas nimimoka! (Eläköön #tahdon2013!)

Sitten Ilta-Sanomat teki jutun, jossa nimeni oli muodossa Liina-Maria Patjas. Kylläpä nyt kompastellaan nimien kanssa.

Googlasin nimen Liina-Maria Patjas selvittääkseni, saako joku parka suosioni osakseen. Törmäsin Ylen englanninkieliseen uutiseen, jossa nimeni oli myös muodossa Liina. Sieltä virhe oli ilmeisesti lähtenyt liikkeelle ja levinnyt muualle.

Jos jokin media vielä tarttuu teemaan, odotan mielenkiinnolla, mikä on seuraava versio nimistämme. Ehkäpä Kotkeena ja Liimamarja, kuten Katleena ehdotti.

Tärkein kuitenkin on se meidän nimikirjan nimi. Se on Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön.

Kultasulka Blogimarkkinoinnille

Kuka vastaa? -kirjamme oli päässyt mukaan Kultasulka-kilpailuun, jonka järjestää Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto ry. Kirjammehan ei varsinaisesti ole markkinoinnin kirja, mutta oli suuri kunnia, että meidät kelpuutettiin mukaan.

Sulkaa ei tullut, mutta Katleena Kortesuo sai sen toisesta viime vuonna ilmestyneestä kirjastaan Blogimarkkinointi, jonka hän teki yhdessä Jarkko Kurvisen kanssa. Onnea, onnea!

Katleena ja Jarkko kultaisine sulkineen

Hauskaa oli, että palkintojen jaossa tuli mainittua myös Janne Löytänä: hän oli kolmas Katleenan kirjoittajakaveri, joka oli mukana tässä kisassa. Tämä teos on Asiakaskokemus.

Huomaattekos, että kaikkia näitä teoksia yhdistää se, että niihin liittyy blogi. (Kuka vastaa? -blogihan on täällä.) Yksi nykyajan ilmiöitä on, että some pitää saada mukaan touhuun ja tekemiseen, ennakko- tai jälkimarkkinoinnissa – tai kaikissa vaiheissa. Se on halpa tai jopa ilmainen tapa saada näkyvyyttä.

Bloggaus on Suomessa vielä yritysmaailmassa vauvankengissä. Sen arvo erityisesti kuluttajille suunnatussa viestinnässä ja markkinoinnissa on aika vähällä käytöllä. Siksi odotankin edelleen innokkaasti sellaista blogia, jolla voitaisiin myös palvella asiakkaita.

Katleenalla oli kisassa tosiaan mukana kolme kirjaa – viime vuonna häneltä ilmestyi kolme muutakin kirjaa, mutta ne kisatkoot sitten muissa kilpailuissa.

Onnea pilkku onnea huutomerkki

Anonyymi kysyi Keskikesän taikaa -postauksen kommentissa pilkun paikasta:

Kuuluuko Suomen kieliopin mukaan olla pilkku seuraavissa tervehdyksissä tai toivotuksissa, toivotuksen ja toivotuksen kohteen nimen välissä?

– Hyvää yötä, Katja!
– Hyvä yötä ja kauniita unia, Katja!
– Kiitos samoin, Katja!
– Kiitos samoin sinulle, Katja!
– Hyvää syntymäpäivää, Katja!
– Huomenta Katja!
(huom. ei pilkkua mielestäni)
– Paljon onnea, Katja!
– Onnea Katja!
(ei pilkkua mielestäni)
– Paljon kiitoksia, Katja!
– Kiitoksia, Katja ja Mika!
– Paljon kiitoksia, Katja ja Mika!

Vai tekeekö pilkku sen, että viimeisin nimi alkaakin vaikuttaa toivottajan nimeltä eikä toivotuksen kohteen nimeltä.

Yleisemmältä tavalta vaikuttaisi, että ihmiset eivät käytä pilkkuja useimmissa edellä mainituissa kohdissa, mutta olisi kiva tietää, miten sen kuuluu oikeasti olla tai mikä on suositus.

Anonyymin listaa lukiessa huomaa, että lyhyisiin lausahduksiin ei tunnu pilkku sopivan. Olisin pilkuttanut esimerkit täsmälleen samalla tavalla, mutta minäkin jäin kaipaamaan jotain kieliopin sääntöä tähän. Koetin etsiä sellaista netistä, mutten löytänyt. (Jos joku löytää, kerrohan!)

Vanha koulussa opetettu sääntö on, että nimi erotetaan pilkulla, siis Onnea, Katja! mutta tämä tapa on nykysuomessa vähentynyt. Muistelen kuulleeni, että tätä sääntöä onkin väljennetty (mutten sitä siis löytänyt). Siis lupa olisi pilkuttaa tai olla pilkuttamatta.

Anonyymin toinen kysymys oli, tulkitaanko nimi pilkun vuoksi toivottajaksi vai kohteeksi. Mielestäni tulkintaan vaikuttaa loppuvälimerkki enemmän kuin pilkku. Verratkaapas seuraavia lopetuksia, jotka voisivat olla vaikka Heikin lähettämässä tekstiviestissä:

Hyvää viikonloppua, Heikki

Hyvää viikonloppua, Heikki!

Hyvää viikonloppua! Heikki

Kaksi ensimmäistä ovat ihan selvästi Heikin toivotuksia itselleen. Kolmas puolestaan on se, jossa Heikki on toivottanut jollekulle viikonloput.

Tällaisia toivotuksia näkee paljon sähköposteissa, joissa teksti usein jaetaan eri riveille:

Iloista vappua,
Heikki

Iloista vappua!
Heikki

Näistä ensimmäisessä on mahdollista tulkita, että Heikki se vain ajattelee itseään meilin lopputoivotuksissa, mutta tekstin asettelu antaa armoa Heikille. Haluamme ajatella, että Heikki-parka ei hallitse välimerkkejä mutta tarkoittaa sentään hyvää. Toisessa huutomerkki asettuu ihan oikeaan kohtaan, eli tulkinta menee vähän varmemmin tarkoitettuun suuntaan.

Selkeintä on siis noudattaa kielioppia ja päättää iloiset toivotukset reippaaseen ja positiiviseen huutomerkkiin:

Leppoisaa viikonloppua, blogini lukijat!

Ps. Oli ilo kirjoittaa pilkun paikasta juuri tänään, sillä aamulla kuulin, että Katleenan ja minun kielioppikirja Pilkun paikka on lähtenyt tänään painoon.

Arpaonni suosi…

…Arleenaa!

Kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte kirja-arvontaamme.

Katleena toimi onnettarena ja arpoi voittajaksi Arleenan. Hän saa Pilkun paikka -kirjan syksyllä heti, kun kirja on julkaistu. Onnea voittajalle!

Arleena, lähetä osoitteesi minulle sähköpostitse osoitteeseen liisa-maria (ät) iki.fi, niin postitan kirjasi sinulle syksyllä.

Kiitos että olitte ahkerasti kommentoineet kielioppiasioita! Aivan kaikki teemat eivät valitettavasti mahdu kirjaan, sillä se on etupäässä suunnattu työelämän tarpeisiin. Ajatuksenamme on kuitenkin blogata eri aiheista tämän vuoden mittaan, joko tässä blogissa tai Katleenan Ei oo totta -blogissa.