Artikkelit tunnisteella: Kielioppi

Aivoni ajattelevi

Istuimme perheen kesken pikaravintolassa syömässä hampurilaisia.

Sanoin miehelleni: ”Mistäköhän tulee suomen kielen -pi-pääte? Siis onpi tai saapi. Sitten on kuitenkin tulevi ja menevi. Siinä on siis -vi.”

Mies katsoi minua hieman hitaasti ja sanoi: ”Että sellaista tuli mieleen burgeria purressa.”

Nauratti.

Juu, tuli. Sellaisia mietteitä putkahtelee kieli-ihmisen mieleen milloin missäkin. Ja asia jäi vaivaamaan niin, että piti selvittää koneelle päästyä.

Google vei vanhan kirjasuomen sivuille. Selvisi, että kyseessä on yksikön kolmannen persoonan pääte, jota erikoisesti Agricola viljeli: soipi, wiepi.

Löysin myös tiedon, että pääte -vi sen sijaan on esiintynyt painottoman tavun jälkeen (suomessahan sanassa pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla, mikä tekee helpoksi nielaista sanojen lopun): Kevät keikkuen tulevi.

Epäilty syyllinen uutinen otettu kiinni

Lueskelin uutisia verkkolehdistä, ja vilkaisin Iltalehden uutista:

Ajattelin että olen väsynyt, kun en tajunnut otsikkoakaan: siis kuka on otettu kiinni? Hankala partisiippirakenne etsinyt ja passiivinen otettu kiinni sotkivat ymmärrykseni. Siis yleensä otetaan kiinni epäilty, ei uhri, ajattelin.

Etsin uutisen Hesarista:

Edelleen olin ihmeissäni. Murhan yritys tuntuukin olevan ensimmäisen lauseen perusteella varsinainen uutinen – mutta miten se liittyy otsikkoon? Eikä ole edes epäiltyä uutisen alussa, mutta loppua kohden niitä onkin useita. Autokaan ei ole sitä mitä piti. Sekavaa. Ja jos uutisen jaksaa lukea loppuun, käy ilmi että palkkiokin on ollut luvassa, rikosvyyhtiä ja moottoripyöräjengiä.

Minä en jaksanut, mutta törmäsin samaan uutiseen vielä Ilta-Sanomissakin:

Vihdoinkin ymmärrettävää kieltä väsyneelle lukijalle! Otsikossa kerrotaan heti, että kyse on yllätyskäänteestä, joka paljastetaan kaksoispisteen jälkeen: uhri onkin otettu kiinni! Nyt lukija osaa valmistautua uutiseen oikein.

Toinen lause vahvistaa tulkintani, koska siinä on selkeä suora sanajärjestys: poliisi on ottanut kiinni motoristin. Iltalehti kertoi saman asian passiivirakenteella kuski on otettu kiinni, mikä ei todellakaan helpota ymmärrystä.

Hesarin mukaan poliisi on ottanut kiinni useita epäiltyjä – joista yksi on uhri. Tämä kerrotaan vasta uutisen loppupuolella, kun lukija on luovuttanut.

Mutta mikä siis olikaan se uutinen, jonka vuoksi juttu sai bittitilaa ainakin kolmessa verkkolehdessä? Mikä oli rikos? Tai rikokset? Joku ajoi autoa, toinen jäi alle, kaikki ovat syyllisiä ainakin johonkin?

Käsin tehty eli yksilöllinen pihvi

Kiireinen perheenäiti turvautui eineksiin. Kaupasta tarttui mukaan HK:n jauhelihapihvejä:

Mummon tekemiä pihvejä! Kuvan mukaan ihan itsetehdyn näköisiä, siis sellaisia epäsymmetrisiä ja vähän muhkuraisia.

Avasin paketin, ja mitä paljastui:

Liian identtisiä pihvejä! Ainoastaan yläoikealla oleva pihvi on leikattu hieman eri muotilla. Illuusio käsintekemisestä särkyi heti.

Mutta kiitos kuitenkin siitä, että tuotteen nimi ei ole mummonjauhelihapihvit. Tarjoilen lapsilleni mieluummin rypsiporsasta ja nautaa kuin mummoa.

Epämääräinen aika

Mitä tarkoittaa 24 tuntia vuorokaudessa? Eikös se tarkoita jotakuinkin ”jatkuvasti, keskeytyksettä”?

No jaa. Losec lupaa tv-mainoksessa helpottaa närästysoireita 24 tuntia vuorokaudessa. Lääke ei siis mene päiväunille tai muuten vaihda välillä vapaalle, niinkö? Kauhean kiva juttu.

Mainoksessa mainitaan kyllä myös, että Losec auttaa 24 tunnin ajan. Siis että sen vaikutus kestää vuorokauden, niinkö?

Ainakin mainoksen mukaan lääkettä otetaan yksi tabletti vuorokaudessa. Tabletti siis auttaa keskeytyksettä vuorokauden. Jos ymmärsin oikein.

Ajan ilmaiseminen on vaikeaa. Itse marmatan joka kerran, kun näen epämääräisen ilmauksen mennessä:

Hakemus on toimitettava perille 30.12.2011 mennessä.

Siis mitä? Pitääkö sen olla perillä perjantaina 30.12. vai jo sitä ennen? Milloin se määräaika oikein umpeutuu?

Joskus aikaa täsmennetään jopa kellonajalla: kello 16.15 mennessä. Millä sekunnilla se määräaika päättyy? Onko 16.15 jo liian myöhään?

Eikös voisi sanoa mieluummin Hakemuksen tulee olla perillä viimeistään 30.12.2011 kello 16.15. Sen jälkeen on liian myöhäistä.

Ja vielä kerran ei

Ystäväni Katri oli bongannut mielenkiintoisen kyltin rakenteilla olevan kerrostalon alaovelta:

Kulku äärimmäisen ehdottomasti kielletty! Laatoitustyö!

Katri mietti samaa kuin itsekin pohdin: Kielto ei riitä, vaan tarvitaan ehdoton kielto.

Sekään ei ole aukoton, koska siihen on pitänyt lisätä vielä vahvistukseksi äärimmäisyys. Joko nyt uskotaan: ei saa tulla!

Samaa vahvistusilmiötä kuulee joskus poliitikkojen puheessa:

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että – –.

Olla jotain mieltä eli mielipidehän on jokaisen oma – vai onko poikkeuksena poliitikko, joka taitaa usein luovuttaa sen puolueelle?

Siksikö poliitikolle tulee tunne, että nyt on kerrottava, että tässäpä kerron oman itseni, en puolueen mielipiteen? Ja vahvistetaan sitä vielä henkilökohtaistamalla se.

Virkkeessä on siis neljä erilaista tapaa kertoa oma mielipide: itse, olen, henkilökohtaisesti ja (olla) mieltä.

Hieman näppärämpää ja ymmärrettävämpää olisi sanoa mielipiteeni on, että – –. Mutta tuleeko asia siitä selväksi?

Jokin syy tällaisten ilmaisujen käyttämiseen tietenkin on. Ehkä laatoittaja on käyttänyt aiemmin kylttiä Kulku kielletty!, eikä se ole tehonnut, vaan joku on lampsinut laatoille.

Toisella kerralla kulku on ollut ehdottomasti kielletty, mutta taas joku on tullut tallomaan työn tulokset.

Eipä siis voine moittia kyltin tekijää. Kieli onneksi tarjoaa keinoja itsensä ilmaisuun. Vahvaan ilmaisuun. Erittäin vahvaan ilmaisuun.