Artikkelit tunnisteella: Julkinen sektori

Aina auki

Viime sunnuntaina oli mikkelinpäivä. Se on lasten kirkkopyhä, joten ajattelin, että avaan telkkarin ja katson lasten kanssa jumalanpalveluksen. (Meidän tulee käytyä kirkossa harvoin, ja poden siitä ajoittaista huonoa omaatuntoa.) Oletin, että telkustakin tulee lapsia kiinnostavaa kirkonmenoa.

Kaikkea muuta. Töllössä istui neljä keski-ikäistyvää pappia, jotka juttelivat leppoisalla tyylillä jostain kirkollisesta teemasta. Eipä siinä mitään – mutta lapset jatkoivat leikkejään.

Twiittasin asiasta:

mikkeli1a

En oikeastaan odottanut tähän mitään vastausta, mutta helpotti, kun sain julkisesti keventää mieltä.

Seuraan joitakin kirkon edustajia Twitterissä, mutta kukaan heistä ei reagoinut twiittiini. Kunnes illalla tuli pari viestiä:

mikkeli2a

Hämmästyin hieman, sillä emme Anita Ahtiaisen kanssa seuraa toisiamme Twitterissä. Hän oli kuitenkin löytänyt twiittini ilmeisesti käyttämieni asiasanojen avulla.

Kurkkasin Anitan esittelyä profiilisivulta, ja kävi ilmi, että hän on kahden pyhäkoululehden päätoimittaja ja pyhäkoulutoiminnan kouluttaja. Hän oli siis aivan vakavissaan, ja vastasin aivan yhtä tosissani:

mikkeli3a

Seuraavana päivänä Anita vielä palasi asiaan:

mikkeli4a

Tämä keskustelu on loistava esimerkki siitä, kuinka yhdenkin ihmisen toiminta voi saada muutoksen aikaan. Minä annoin epäsuoraa palautetta julkisessa kanavassa, ja yksittäinen työntekijä tarttui siihen. Ehkäpä asiassa tosiaan on muutoksia luvassa!

Yritykset ja yhteisöt tuskailevat, miten somekanavissa oikein ollaan mukana. Some on auki aina, mutta yritys päivystää siellä kenties vain virastoaikojen puitteissa. Tämä on hankalaa, sillä asiakas ei malta odottaa vastauksia päiväkausia.  Jos yritys ei reagoi, asiakas etsii vastaukset itse, ja silloin ei tiedon asiantuntevuus ole taattu.

Jokaisessa yrityksessä olisikin mietinnän paikka, miten asia ratkaistaan. Kuinka pitkä aika on liian pitkä silloin, kun asiakas odottaa? Tulisiko kaikkien perustaa ”somepartio”, joka päivystää aina tai ainakin lähes aina? Jos ei, miten ohjataan asiakas oikean tiedon lähteille?

Twitter – loistava palvelukanava

Twitter on loistava palvelukanava. Twiitit ovat lähtökohtaisesti julkisia, ja niitä on näpsäkkä levittää periaatteessa koko käyttäjäkunnalle.

Kouvolan kaupunki liittyi Twitteriin alkuvuodesta:

Sen jälkeen se on lähettänyt 313 twiittiä – muttei ole vielä oivaltanut Twitterin perusominaisuutta. Twitterin sanotaan olevan sosiaalisen median kanava, ja se tuo mukanaan perusoletuksen, että käyttäjät ovat sosiaalisia eli vuorovaikutteisia.

Vuorovaikutteisuus tarkoittaa sitä, että seurataan muita käyttäjiä; Kouvolan kaupunki seuraa 10 tiliä, jotka ovat kouvolalaisia tahoja, kuten kirjasto ja lätkäseura.

Vuorovaikutukseen kuuluu myös se, että vastataan kun kysytään. Minäpä kokeilin tätä:

Muotoilin twittiini niin, että osoitan sen kaikille seuraajilleni ja vain pingaan eli ”tönäisen” Kouvolan kaupunkia. Vastaushan saattaisi tulla nopeasti joltakulta twiittaajalta,  joka on törmännyt samaan tilanteeseen itsekin.

En saanut vastausta.

Samaan aikaan Kouvola kyllä oli aktiivisena Twitterissä (uusin twiitti ylimpänä):

Hieman huvittavaa on nähdä, että samaan aikaan toivotellaan uusia kaupunkilaisia tervetulleiksi, muttei vastata toisen asiakkaan kysymyksiin. Hankintojen suunnittelukalenterista kyllä kerrotaan kolmesti. Ehkä se on hyvä asia.

Muutaman päivän päästä huomasin kaupungin twiittaavan, ja säntäsin uudistamaan kysymykseni:

Tällä kertaa muotoilin kysymykseni niin, että se on kohdistettu suoraan kaupungille. Aloitin twiittini kuitenkin muulla merkillä kuin käyttäjän nimimerkillä, jotta se näkyisi kaikille seuraajilleni, ei vain Kouvolan ja minun yhteisille. Edelleen toivoin, että saisin vastauksen edes jostain.

Arvatkaa, sainko vastausta? No en.

Jos Twitteriä käyttää vain tiedottamiseen, jää käyttämättä sen olennaisin puoli, nimittäin vuorovaikutteisuus. Twitter toimii mainiona palvelukanavana, jos viesteihin vain vastattaisiin.

Tuomiopuhelu

Tämä upea kesäsää johdatti mietteet iho-ongelmiin, ja muistin, kuinka pari vuotta sitten kävi lääkärin kanssa asioidessa.

Poistatin terveyskeskuksessa pari luomea, ja rutiininomaisesti ne lähetettiin patologille tutkittaviksi. Hoitava lääkäri sanoi, että voin soittaa tiettynä ajankohtana ja kysyä tuloksia.

”Jos niissä on jotain hälyttävää, sinut ohjataan sitten lääkärin puheille eikä tuloksia kerrota puhelimessa”, hän sanoi, ja minä nyökyttelin ymmärtäväisesti. Olisihan se kauheata kuulla puhelimessa syöpäuutiset.

Aikanaan sitten soitin annettuun numeroon ja kerroin asiani. Puhelimeen vastannut hoitaja etsi tietoni, mumisi jotain ja sanoi: ”En voikaan kertoa näitä, täytyy vielä puhua lääkärin kanssa.”

Hengitykseni salpautui. Siinä se oli: kuolemantuomio.

Päässäni kohisi ja minua huimasi, joten hädin tuskin kuulin, että hoitaja kehotti soittamaan huomenna kymmeneltä uudelleen.

Tartuin luuriin uudelleen ja soitin itku kurkussa miehelleni. Kerroin uutisen ja itkeskelin sitä, että olen huomenna kouluttamassa enkä halua joltain tauolta soitella ja sopia kemoterapioita.

Mieheni – viisas mies – kehotti soittamaan terkkariin uudelleen ja sanomaan, etten voi soittaa huomenna, että eikö niitä tuloksia voisi saada heti.

Niin tein. Sama hoitaja vastasi minulle: ”Juu, tässä ne on, niistä vain puuttuu lääkärin puumerkki. Odota, niin haen sen.”

Hoitaja palasi: ”No niin, ei ole mitään huolta, kaikki on kunnossa.”

Ei syöpää! Olin aivan ällistynyt ihmeparantumisestani mutta sain sentään lopetettua puhelun.

Osalle terveydenhuollon ihmisistä tietyt testitulokset ovat varmaan vain numeroita ja arvoja, ja kun niitä katsoo, unohtaa, että toisessa päässä potilas elää ja kuolee (ainakin mielikuvituksessaan) lukujen mukana. Siksi niistä pitäisi puhua ymmärtäväisesti ja ymmärrettävästi.

Ja jos joskus joku nimmari jostain paperinkulmasta puuttuu, silloin voisi sanoa, että testitulokset eivät ole vielä valmiit.

* * * * *

Tämän myötä toivotan teille kaikille hyvää kesää. Jään nyt lomailemaan heinäkuuksi – jos vain maltan pysytellä pois blogini ääreltä, ei uusia juttuja ole luvassa ennen elokuuta.

Muistakaa suojata hipiänne auringolta; kesä on yhtä kaunis varjostakin katsottuna. :)

Aurinkoista mieltä!

Liisa

Rahat tälle tilille

Sain Kelasta postitse päätöksen hakemastamme lastenhoidon tuesta. Paperi oli muuten ihan ok, mutta siinä oli väärä tilinumero. Tuki pitää maksaa lastenhoidon tuottajalle suoraan, ei minulle, vaikka olen tukea hakenut. Silti paperissa oli minun tilinumeroni.

Päätös postitetaan myös lastenhoidon tuottajalle. Onko hänelle nyt kerrottu minun tilinumeroni? Missä olet, oi tietoturvaritari?

Paasaan päätyökseni sähköisen viestinnän ominaispiirteistä, ja jaksan jokaikinen kerta sanoa senkin, että lain näkökulmasta sähköposti on täysin tietoturvaton kanava. Perusteena on tietotekniikka – yksinkertaistettuna se, että viesti välittyy lähettäjältä vastaanottajalle täysin ulkopuolisten luettavissa. Minä en osaa mennä lukemaan muiden meilejä, mutta aika moni rikollinen osaa.

Ihan sama mitä aiheesta puhun. Ihmiset meilaavat silti omia henkilötunnuksiaan ja tilinumeroitaan, palkkatietojaan ja aviorikoksiaan. Mutta niinpä tekevät yrityksetkin, jopa pyytävät asiakkailtaan arkaluonteisia tietoja sähköpostiinsa. Vaikka se taitaa olla jopa laissa kiellettyä, jos sitä oikein tulkitaan.

Ja voihan sen kirjeenkin kantaa väärään postilaatikkoon. Ja vaikka en osaa murtautua toisen sähköpostiin, osaan kyllä kurkata naapurin postilaatikkoon ja poimia sieltä kirjeet.

Tai voihan siihen kirjeeseen kirjoittaa asioita, joita siinä ei pitäisi olla. Vaikka väärän ihmisen tilinumeroita.