Kuukausiarkisto: joulukuu 2014

Kannattaisi kyllä vaihtaa nimeä

Postasin maanantaina siitä, kuinka Katleenan ja minun tammikuussa julkaistava Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön on kiinnostanut mediaa – tai pikemminkin siitä, miten nimiemme kanssa oli ongelmia uutisissa. (Ilta-Sanomat muuten korjasi etunimeni, kun olin Twitterissä pyytänyt sitä päätoimittaja Ulla Appelsinilta.)

Sittemmin Ilta-Sanomat teki uutisen keskustelusta, jonka alkuperäinen juttu herätti lehden verkkosivuilla. Kommentteja olikin viitisensataa, ja vilkuilin niitä hieman; ajattelin, että löytäisin osuvia esimerkkejä nimistä.

Olihan niitäkin, mutta aika monessa kommentissa muistutettiin siitä, kuinka lasta voidaan kiusata nimen perusteella. Totta!

Mutta vielä enemmän oli niitä kommentteja, joissa kiusattiin nimen perusteella! Siellä arvioitiin tietenkin Katleenan ja minun – tai oikeastaan Liina-Marian – nimiä, mutta myös muitakin. Kerrottiin kuvitteellisia ja tosielämän esimerkkejä.

Miten me voimme vaatia lapsia olemaan kiusaamatta toisiaan, kun aikuiset tekevät sitä itse?

Nimien arviointihan alkaa heti, kun lapsen nimi kerrotaan julkisuuteen: sitä arvostellaan ja kommentoidaan, hyväksytään ja tuomitaan. (Juu, teen niin itsekin.) Aina ei ajatuksia sanota vanhempien edessä ääneen, mutta sitten jälkeenpäin – voi hyvänen aika!

Nimi on toki vain nimi, mutta samalla se on osa ihmisen persoonaa. Nimen perusteella vedetään erilaisia johtopäätöksiä henkilöstä, vaikkapa hänen ammattitaidostaan: Ilta-Sanomien lukijat olivat muun muassa sitä mieltä, että jos kielitieteilijän nimi on Katleena tai Liina-Maria, ei hänellä ole mitään sananvaltaa toisten nimiin.

Vanhemmat valitsevat nimen lapselleen, eivät itselleen. Lapsella on kuitenkin oikeus vaihtaa nimensä aikuistuttuaan, sillä onhan se hänen nimensä.

Mekin Katleenan kanssa saimme muutamalta lukijalta ohjeen vaihtaa etunimeä. Kiitos vinkistä; ne nimenmuutostarinat kerromme kirjassamme.

Tarkkana sen nimen kanssa

Katleena ja minä olemme ahkeroineet kasaan kirjan Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön, jonka kustantaa Karisto. Yle Häme sai vihiä asiasta ja kutsui meidän radiohaastatteluun. Se tuli ulos viime keskiviikkona, ja eilen sunnuntaina Yle julkaisi asiasta nettisivuillaan uutisen.

Twitterissä huomattiin pikaisesti, että Katleenan nimi oli uutisessa Katkeena.

Naurattihan se: etunimistä kertovassa jutussa nimivirhe!

Tänään maanantaiaamuna uutisjuttu oli nostettu telkkariin: Ylellähän pyörii aamulla aina jutuntynkiä telkkarissa ennen ohjelmien alkua. Ne ovat outoja tekstinpätkiä, joista ei saa oikeastaan mitään tolkkua. Kai niiden ajatus on houkutella katsoja nettiin lukemaan lisää.

Kirjastamme kertova uutinen oli tällaisena jutunkaltaisena tekstinä. Siitä kävi ilmi, että kaksi kielen asiantuntijaa on tehnyt etunimikirjan ja nyt he muistuttavat vanhempia nimen valinnan tärkeydestä.

Yle tv

Käytännössä juttu oli nettiuutisen ingressi, jonka kuvituksena oli nettijutun kuva oli Katleenasta ja minusta – sama, jonka toimittaja oli napannut Hämeenlinnassa. Missään ei näkynyt, ketkä kuvassa olivat.

Koska nimet puuttuivat.

Näytti, että kuvassa on naispari, joka pohtii yhteiselle lapselleen nimeä. Nauratti, taas nimimoka! (Eläköön #tahdon2013!)

Sitten Ilta-Sanomat teki jutun, jossa nimeni oli muodossa Liina-Maria Patjas. Kylläpä nyt kompastellaan nimien kanssa.

Googlasin nimen Liina-Maria Patjas selvittääkseni, saako joku parka suosioni osakseen. Törmäsin Ylen englanninkieliseen uutiseen, jossa nimeni oli myös muodossa Liina. Sieltä virhe oli ilmeisesti lähtenyt liikkeelle ja levinnyt muualle.

Jos jokin media vielä tarttuu teemaan, odotan mielenkiinnolla, mikä on seuraava versio nimistämme. Ehkäpä Kotkeena ja Liimamarja, kuten Katleena ehdotti.

Tärkein kuitenkin on se meidän nimikirjan nimi. Se on Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön.