Kuukausiarkisto: helmikuu 2013

Aivoni ajattelevi

Istuimme perheen kesken pikaravintolassa syömässä hampurilaisia.

Sanoin miehelleni: ”Mistäköhän tulee suomen kielen -pi-pääte? Siis onpi tai saapi. Sitten on kuitenkin tulevi ja menevi. Siinä on siis -vi.”

Mies katsoi minua hieman hitaasti ja sanoi: ”Että sellaista tuli mieleen burgeria purressa.”

Nauratti.

Juu, tuli. Sellaisia mietteitä putkahtelee kieli-ihmisen mieleen milloin missäkin. Ja asia jäi vaivaamaan niin, että piti selvittää koneelle päästyä.

Google vei vanhan kirjasuomen sivuille. Selvisi, että kyseessä on yksikön kolmannen persoonan pääte, jota erikoisesti Agricola viljeli: soipi, wiepi.

Löysin myös tiedon, että pääte -vi sen sijaan on esiintynyt painottoman tavun jälkeen (suomessahan sanassa pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla, mikä tekee helpoksi nielaista sanojen lopun): Kevät keikkuen tulevi.