Kuukausiarkisto: syyskuu 2012

Juu, olin vaikea asiakas

Puhelin soi.

No se on se-ja-se täältä mutinaamutinaa-yrityksestä hei. Juu ihan näillä samoilla Google-asioilla soittelen kuin edelliselläkin kerralla, eli onhan se Argotia puhelimessa. Hyvä. Onko toimipaikka sama kuin vuosi sitten?

On se.

Juu ja suhdetoiminta ja viestintä on siis toimialana, eli mitähän se on tarkemmin?

Kerrotko ensin että millä asiolla soittelet. Varmaan jotain olet myymässä?

Juu ihan näillä samoilla Google-asioilla kuin viimeksikin. Eli suhdetoiminta ja viestintä, mitähän se on?

Minkä takia tarkistat näitä tietoja? Onko tämä jokin maksullinen hakupalvelu?

Juu, hyvä kun tuli puheeksi. Eli ei ole mikään maksullinen hakupalvelu, mutta hyvä kun tuli puheeksi, kun on aika monenlaista myyjää liikenteessä, heh heh. Eli suhdetoiminta ja viestintä, mitähän se on kun on mulle vähän vieraita nämä.

No, sanotaan vaikka että viestintäpalveluita tarjoan. Mutta en ole nyt ostamassa mitään markkinointia, joten voidaan varmaan lopettaa tämä puhelu tähän. Hyvää päivän —

Juu lopetetaan vain tähän kun on kerran niin kauhean vaikeata.

Juu, oli vaikeata minustakin.

Aucor juoksuttaa bloggaajaa

Blogini uudistuu: Vuorovaikutin-blogini siirtyy uuden verkkotunnuksen alle!

Uusi osoite on vuorovaikutin.fi – se ei siis vielä toimi. Sain varattua tuon tunnuksen, vaikka Treasure Coaching onkin rekisteröinyt sanan vuorovaikutin tavaramerkikseen. Kiitos ystävälliselle Johanna Verholle siitä, että hän luovutti verkkotunnuksen käyttööni!

Aucor Oy suunnittelee sivujen ulkoasun. Katleena on kehunut Aucorin niin läpi ja puhki, etten voinut ajatellakaan ketään toista yhteistyökumppaniksi.

Eikä suotta: ainakin nopeus on tehnyt minuun valtaisan vaikutelman!

Laitoin viestin asiasta Janne Jääskeläiselle, hän vastasi parissa tunnissa.

Pyysin tarkemman tarjouksen, hän teki sen melkein saman tien.

Haudoin asiaa pari päivää, hyväksyin tarjouksen, ja työ käynnistettiin yhdeksässä minuutissa viestini lähettämisestä!

Kun kerroin, että verkkotunnus on vapaana rekisteröitäväksi, se oli nimissäni yksitoista minuuttia myöhemmin!

Läkähdyn. Ja koetan juosta rinnalla yhtä kovaa.

Jos nopeus on valttia, Aucorilla on sopivat lenkkarit jaloissa.

Twitter – loistava palvelukanava

Twitter on loistava palvelukanava. Twiitit ovat lähtökohtaisesti julkisia, ja niitä on näpsäkkä levittää periaatteessa koko käyttäjäkunnalle.

Kouvolan kaupunki liittyi Twitteriin alkuvuodesta:

Sen jälkeen se on lähettänyt 313 twiittiä – muttei ole vielä oivaltanut Twitterin perusominaisuutta. Twitterin sanotaan olevan sosiaalisen median kanava, ja se tuo mukanaan perusoletuksen, että käyttäjät ovat sosiaalisia eli vuorovaikutteisia.

Vuorovaikutteisuus tarkoittaa sitä, että seurataan muita käyttäjiä; Kouvolan kaupunki seuraa 10 tiliä, jotka ovat kouvolalaisia tahoja, kuten kirjasto ja lätkäseura.

Vuorovaikutukseen kuuluu myös se, että vastataan kun kysytään. Minäpä kokeilin tätä:

Muotoilin twittiini niin, että osoitan sen kaikille seuraajilleni ja vain pingaan eli ”tönäisen” Kouvolan kaupunkia. Vastaushan saattaisi tulla nopeasti joltakulta twiittaajalta,  joka on törmännyt samaan tilanteeseen itsekin.

En saanut vastausta.

Samaan aikaan Kouvola kyllä oli aktiivisena Twitterissä (uusin twiitti ylimpänä):

Hieman huvittavaa on nähdä, että samaan aikaan toivotellaan uusia kaupunkilaisia tervetulleiksi, muttei vastata toisen asiakkaan kysymyksiin. Hankintojen suunnittelukalenterista kyllä kerrotaan kolmesti. Ehkä se on hyvä asia.

Muutaman päivän päästä huomasin kaupungin twiittaavan, ja säntäsin uudistamaan kysymykseni:

Tällä kertaa muotoilin kysymykseni niin, että se on kohdistettu suoraan kaupungille. Aloitin twiittini kuitenkin muulla merkillä kuin käyttäjän nimimerkillä, jotta se näkyisi kaikille seuraajilleni, ei vain Kouvolan ja minun yhteisille. Edelleen toivoin, että saisin vastauksen edes jostain.

Arvatkaa, sainko vastausta? No en.

Jos Twitteriä käyttää vain tiedottamiseen, jää käyttämättä sen olennaisin puoli, nimittäin vuorovaikutteisuus. Twitter toimii mainiona palvelukanavana, jos viesteihin vain vastattaisiin.

Vaivatonta epäviestintää meilitse

Tiedättehän epäviestinnän? Se on sitä, kun yksi kysyy yhtä, mutta toinen vastaa toista. Se toteutuu vaivatta sähköpostiviestinnässä:
A: Toteutuuko se tiimipalaveri ensi viikolla? Mulle ei ole tullut vahvistusta. Entäs kehityspäivä, onko se jäänyt pois?
B: Tiimipalaveri on eri ajankohtana. Kehityspäivä on sitten myöhemmin.
A: Okei, milloin palaveri on? Olisi kiva tietää että voi järjestellä perheen aikatauluja.
B: Kehityspäivä on kai sitten parin kuukauden päästä.

Tällainen viestintä on niin turhaa. A jää edelleen miettimään, milloin se tiimipalaveri on – ja kehityspäivä on kyllä juu, mutta joskus sitten sekin.

B:n antamista vastauksista ei ollut mitään hyötyä, vaan kysymykset jäivät vaille vastauksia.

Missä meni pieleen? Siinäkö, että A kysyi kaksi kysymystä samassa viestissä? B:n voi olla vaikea ottaa näin paljon tietoa käsiteltäväkseen kerralla. Joskus voi olla viisasta lähettää vain yksi kysymys kerrallaan.

Tai ehkä B ei ole oikea henkilö vastaamaan mokomiin kyselyihin. A:n kannattaa siis kysyä ihmiseltä, jolla tieto on.

B:n virhehän on ilmeinen: Hän ei kerro tiimipalaverin ajankohtaa, vaikka luultavimmin tietää sen. Jos tieto ei vielä ole varma tai julkinen, sen voisi reilusti sanoa. Sen sijaan hän antaa epämääräisen tiedon kehityspäivästä, vaikkei A siitä edes kysynytkään.

Hyvän vastauksen voi antaa vain, jos kuuntelee toisen kysymyksen. Muuten puhuu väärästä asiasta tai oikeasta asiasta epämääräisesti.

Kuuntelu kirjallisessa viestinnässä on periaatteessa helppoa, sillä sehän tarkoittaa tekstin lukemista. Helppoa se on siksi, että tekstin voi lukea tarvittaessa monta kertaa. Sen sijaan kuullun ymmärtämisessä pitää yleensä pärjätä kertakuulemisella, tai ainakaan kovin monta kertaa ei kehtaa pyytää puhujaa toistamaan sanomaansa.

Hyvä kuuntelu – tai lukeminen – on toisen kunnioittamista. Se puolestaan vaatii läsnäoloa eli keskittymistä. Jos kuuntelee kysyjän asian, pääsee itsekin vähemmällä: ei tarvitse sietää toisen asiaan palaamisia.

Epäilty syyllinen uutinen otettu kiinni

Lueskelin uutisia verkkolehdistä, ja vilkaisin Iltalehden uutista:

Ajattelin että olen väsynyt, kun en tajunnut otsikkoakaan: siis kuka on otettu kiinni? Hankala partisiippirakenne etsinyt ja passiivinen otettu kiinni sotkivat ymmärrykseni. Siis yleensä otetaan kiinni epäilty, ei uhri, ajattelin.

Etsin uutisen Hesarista:

Edelleen olin ihmeissäni. Murhan yritys tuntuukin olevan ensimmäisen lauseen perusteella varsinainen uutinen – mutta miten se liittyy otsikkoon? Eikä ole edes epäiltyä uutisen alussa, mutta loppua kohden niitä onkin useita. Autokaan ei ole sitä mitä piti. Sekavaa. Ja jos uutisen jaksaa lukea loppuun, käy ilmi että palkkiokin on ollut luvassa, rikosvyyhtiä ja moottoripyöräjengiä.

Minä en jaksanut, mutta törmäsin samaan uutiseen vielä Ilta-Sanomissakin:

Vihdoinkin ymmärrettävää kieltä väsyneelle lukijalle! Otsikossa kerrotaan heti, että kyse on yllätyskäänteestä, joka paljastetaan kaksoispisteen jälkeen: uhri onkin otettu kiinni! Nyt lukija osaa valmistautua uutiseen oikein.

Toinen lause vahvistaa tulkintani, koska siinä on selkeä suora sanajärjestys: poliisi on ottanut kiinni motoristin. Iltalehti kertoi saman asian passiivirakenteella kuski on otettu kiinni, mikä ei todellakaan helpota ymmärrystä.

Hesarin mukaan poliisi on ottanut kiinni useita epäiltyjä – joista yksi on uhri. Tämä kerrotaan vasta uutisen loppupuolella, kun lukija on luovuttanut.

Mutta mikä siis olikaan se uutinen, jonka vuoksi juttu sai bittitilaa ainakin kolmessa verkkolehdessä? Mikä oli rikos? Tai rikokset? Joku ajoi autoa, toinen jäi alle, kaikki ovat syyllisiä ainakin johonkin?