Kuukausiarkisto: helmikuu 2012

Seksivau! Kuvia!

Kävin viime syksynä miehen kanssa lounaalla thaimaalaisessa ravintolassa. Valitsimme ikkunapöydän.

Vieressämme oli hylly, jolla oli myynnissä erilaisia eksoottisia ruokatarvikkeita. Hyllyllä oli myös huiveja ja jotain muita silkkiasusteita. Ja – nakukuva.

Sellainen aanelosen kokoinen hologrammikuva alastomasta naisesta. Oikeastaan niitä oli aika monta, ja kaikki olivat mukavasti näkyvillä: kauniita naisia kauniine muotoineen.

Melkein vedin riisit nenään. Omaan ravintolanautintooni ei kuulu alastoman naisen katselu, joten kuvat eivät mitenkään ilahduttaneet minua.

Nousin tuolista ja käänsin kuvat nurin. Salaa toivoin, että viestini menisi perille henkilökunnalle.

Tänään menimme miehen kanssa uudelleen samaan ravintolaan – siellä on älyttömän hyvä ruoka – ja sattumoisin valitsimme saman pöydän.

Ei varmaan ole yllätys, että samat naiset katselivat hyllyltä meitä. Eikä varmaan yllätä, mitä minä tein. Käänsin kuvat taas nurin. Henkilökunta oli varmaan luullut tuulenpuuskan kaataneen ne edellisellä kerralla.

Miksi ihmeessä ne olivat myynnissä? Kuuluuko nyt ihan oikeasti thai-kulttuuriin tällainen nakukuvien myynti? Ja olimme ruokaravintolassa, jossa ei ole tietääkseni tarjolla hierontaa takahuoneessa. Niin, aika vahvana on mielessä stereotypiat thaipalveluista tämänkin jälkeen.

Tietääkseni työpaikoillakaan ei saa pitää tissikuvia tietokoneen taustakuvana, joten miksi sellaisia saa sitten pitää ruokaravintolassa näytillä? Ravintola on ihan tavallinen ruokapaikka, jossa käy perheitäkin. Ja kuvat voi nähdä kadultakin.

Ja miksi on ihan mahdotonta sanoa tästä asiasta suoraan ravintolan henkilökunnalle? Kuka tekisi sen puolestani?

Vikaa mittarissa

Meillä on uusi auto, ja kuten kaikkien uusien asioiden kanssa, vie hetken, ennen kuin tuntee hallitsevansa välineen kunnolla.

Vaikka meillä merkki pysyikin samana, mallissa on pieniä muutoksia, jotka hankaloittavat alkua. Valot toimivat hieman eri tavoin kuin vanhassa, samoin pyyhkijät ja ilmastoinninkin vipstaakit ovat erilaiset.

Itsekin siis tarkastelee asioita hieman tarkemmin ja kriittisemmin, kuin uusin silmin. Ja huomasinpa seuraavan:

Niin, siinä on automme nopeusmittari. Mitä tässä sitten muka on vikana? Vauhtikin on nollassa kuten kuvaushetkellä on järkevää olla.

Mittarissa asteikko on alussa 10 kilometrin, sitten yhtäkkiä 20 kilometrin välein. Hankalaa! Istuimenlämmittimen säätö ei aivan suoraan vaikuta ajoturvallisuuteen, mutta auton nopeus vaikuttaa.

Tajusin asian ajoreitillä, jolla nopeusrajoitus muuttuu ensin 80 km:stä 50:een, sitten 40:een ja lopulta 30:een. Tuo hitain pätkä oli jo sellaista matelua, että piti hieman vilkuilla mittariin, ettei nopeus vahingossa kohoa normaalimmalta tuntuvaan viiteenkymppiin.

Mittaristoon ei ole selvästi merkitty kohtaa, jossa asteikko yllättäen muuttuu. Viidenkympin kohta on punaisella, mutta niinpä on kolmenkympinkin pykälä.

Kuljettajan pitää siis vilkaista ajon aikana helposti kaksi kertaa nähdäkseen, oliko viisari vitosen vai täyden kympin kohdalla.

Jos siis ajan ylinopeutta, aion syyttää siitä epäselvää nopeusmittariamme. (Ei kerrota poliisille, että auto näyttää nopeuden haluttaessa myös digitaalisesti.)