Kuukausiarkisto: syyskuu 2011

Onnea pilkku onnea huutomerkki

Anonyymi kysyi Keskikesän taikaa -postauksen kommentissa pilkun paikasta:

Kuuluuko Suomen kieliopin mukaan olla pilkku seuraavissa tervehdyksissä tai toivotuksissa, toivotuksen ja toivotuksen kohteen nimen välissä?

– Hyvää yötä, Katja!
– Hyvä yötä ja kauniita unia, Katja!
– Kiitos samoin, Katja!
– Kiitos samoin sinulle, Katja!
– Hyvää syntymäpäivää, Katja!
– Huomenta Katja!
(huom. ei pilkkua mielestäni)
– Paljon onnea, Katja!
– Onnea Katja!
(ei pilkkua mielestäni)
– Paljon kiitoksia, Katja!
– Kiitoksia, Katja ja Mika!
– Paljon kiitoksia, Katja ja Mika!

Vai tekeekö pilkku sen, että viimeisin nimi alkaakin vaikuttaa toivottajan nimeltä eikä toivotuksen kohteen nimeltä.

Yleisemmältä tavalta vaikuttaisi, että ihmiset eivät käytä pilkkuja useimmissa edellä mainituissa kohdissa, mutta olisi kiva tietää, miten sen kuuluu oikeasti olla tai mikä on suositus.

Anonyymin listaa lukiessa huomaa, että lyhyisiin lausahduksiin ei tunnu pilkku sopivan. Olisin pilkuttanut esimerkit täsmälleen samalla tavalla, mutta minäkin jäin kaipaamaan jotain kieliopin sääntöä tähän. Koetin etsiä sellaista netistä, mutten löytänyt. (Jos joku löytää, kerrohan!)

Vanha koulussa opetettu sääntö on, että nimi erotetaan pilkulla, siis Onnea, Katja! mutta tämä tapa on nykysuomessa vähentynyt. Muistelen kuulleeni, että tätä sääntöä onkin väljennetty (mutten sitä siis löytänyt). Siis lupa olisi pilkuttaa tai olla pilkuttamatta.

Anonyymin toinen kysymys oli, tulkitaanko nimi pilkun vuoksi toivottajaksi vai kohteeksi. Mielestäni tulkintaan vaikuttaa loppuvälimerkki enemmän kuin pilkku. Verratkaapas seuraavia lopetuksia, jotka voisivat olla vaikka Heikin lähettämässä tekstiviestissä:

Hyvää viikonloppua, Heikki

Hyvää viikonloppua, Heikki!

Hyvää viikonloppua! Heikki

Kaksi ensimmäistä ovat ihan selvästi Heikin toivotuksia itselleen. Kolmas puolestaan on se, jossa Heikki on toivottanut jollekulle viikonloput.

Tällaisia toivotuksia näkee paljon sähköposteissa, joissa teksti usein jaetaan eri riveille:

Iloista vappua,
Heikki

Iloista vappua!
Heikki

Näistä ensimmäisessä on mahdollista tulkita, että Heikki se vain ajattelee itseään meilin lopputoivotuksissa, mutta tekstin asettelu antaa armoa Heikille. Haluamme ajatella, että Heikki-parka ei hallitse välimerkkejä mutta tarkoittaa sentään hyvää. Toisessa huutomerkki asettuu ihan oikeaan kohtaan, eli tulkinta menee vähän varmemmin tarkoitettuun suuntaan.

Selkeintä on siis noudattaa kielioppia ja päättää iloiset toivotukset reippaaseen ja positiiviseen huutomerkkiin:

Leppoisaa viikonloppua, blogini lukijat!

Ps. Oli ilo kirjoittaa pilkun paikasta juuri tänään, sillä aamulla kuulin, että Katleenan ja minun kielioppikirja Pilkun paikka on lähtenyt tänään painoon.

Liikenneraportti



Liikenne on yhteispeliä, ja se siis perustuu vuorovaikutukseen. Noin, siinä oli aasinsilta aiheeni ja tämän blogin teeman välille.

Olen viime aikoina ajellut autolla tavallista enemmän pääkaupunkiseudun ruuhkaliikenteessä. Kyllä on pinna kiristynyt useamman kerran, kun edellä ajava päättää tehdä jonkin käännöksen ilman, että näyttää suuntavilkkua. Pitäisikö takana tulevien olla ajatustenlukijoita? Ihmeellistä itsekkyyttä, jolla leikitään paitsi omalla myös toisten hengellä.

Toinen ääripää on se, että ollaan ylihuolellisia ja ajellaan alinopeutta moottoritiellä. Se vaikuttaa takana tuleviin: meno ruuhkautuu, jonoutuu ja lopulta pysähtyy, kun halukkaat eivät pääsekään sujuvasti moottoritielle. Jos satasen alueella körötellään seitsemääkymppiä, näillä liikennemäärillä se vaikuttaa myös naapurin matkantekoon. Ripeä kiihdytys tavoitenopeuteen, kiitos.

Tähän päättyy liikenneraportti tältä erää; en lupaa etten palaa teemaan tulevaisuudessakin.