Kuukausiarkisto: elokuu 2011

Uusi työntekijä

Ystäväni aloitti jokin aika sitten uudessa työpaikassa. Hänellä on tehtävään sopiva koulutus, ammattitaitoa ja työkokemusta. Hän on innokas uuden oppija ja valmis jakamaan oman tietonsa ja kokemuksensa uusien työtovereiden hyväksi.

Työkaverit ovat iloisia, esimies hauska veikko ja työtehtävät ovat sujuneet hyvin.

Silti ystäväni on nyt joidenkin kuukausien jälkeen etsimässä uutta työtä.

Kukaan ei toivottanut ystävääni tervetulleeksi ensimmäisenä työpäivänä saati ohjeistanut tehtäviin. Mitään perehdytystä ei hänelle pidetty, vaan hänen piti itse päätellä, miten talossa toimitaan, ja kulkea muiden mukana. Onneksi työkaverit vastaavat kysymyksiin – mutta eivät neuvo mitään oma-aloitteisesti. Jokainen heistä on kokenut aikanaan saman itse, joten kukaan ei halua helpottaa uuden työntekijän asemaa.

Ystäväni nimi on kirjoitettu väärin sisäiseen postilaatikkoon ja puhelinluetteloon. Esimies kutsuu häntä toistuvasti väärällä nimellä. Hänelle ei tilattu uutta puhelinta, koska tilauksen hoitaneelle työntekijälle ei muistettu kertoa uudesta työntekijästä. Käyntikortteja hän ei ole vieläkään saanut.

Ystävälleni ei muisteta lähettää häntäkin koskevia sisäisiä sähköpostitiedotteita, koska kukaan ei osaa käyttää postituslistoja tai päivittää niitä. Pari kertaa hänelle ei saapunut tietoa palaverista, jossa hänen olisi pitänyt olla. Isoista koko yritystä ja kaikkia työntekijöitä koskevista päätöksistä kerrotaan niille, jotka sattuvat olemaan paikalla, kun pomolle juolahtaa mieleen kertoa asiasta.

Ystävääni ei kuitenkaan harmita kovin paljon. Hän sattui kuulemaan kahden kollegansa keskustelun: molemmat valittivat samankaltaisista asioista kuin hän ja ovat etsimässä uusia töitä. Ystäväni ei siis olekaan kovin erikoinen tapaus.

Pitäisiköhän yrityksen sisäisiä viestintäkäytäntöjä tarkistaa, jos sen luoma kulttuuri aiheuttaa irtisanoutumisia?

Hankala jo lapsena

Miten vanhempi puhuu lapsestaan? Tosielämän esimerkkejä:

”Meidän Ville-Valle* on tosi ylivilkas. En oikein jaksa sen kanssa.”

”Mä olin kaksi ekaa vuotta ihan loppu, kun Anni-Sanni oli niin hankala vauvana.”

”Hanna-Henna on sellainen tosikko. Ei se naura eikä sillä ole kavereita.”

Miltä lapsesta tuntuu kun hän kuulee tällaista puhetta itsestään? Millaisen minä-kuvan hän luo itsestään? Satunnaisen puuskahduksen kuuleminen ei varmaan kenestäkään elämän murjomaa tee, mutta entäs jos esimerkeissä kaikissa on yhden ja saman lapsen nimi?

Ja sitä paitsi: eikö ennemmin ole kyse siitä, että lapsi poikkeaa joko vanhemman luonteenpiirteistä tai hänen odotuksistaan: Lapsi on joko vilkkaampi kuin minä tai hän ei purskahda nauruun yhtä herkästi kuin minä. Minä odotin seesteistä ja rauhallista vauva-aikaa, mutta se olikin työlästä vauvan sairastelun takia.

Aikuiset puhuvat lapsista näiden kuullen paljon ja usein aika suorin sanoin. Pieni vauva ei vielä ymmärrä puhetta, mutta lapsi oppii kielen salakavalasti. Yhtäkkiä lapsi alkaa toistella aikuisten puhetta – ja totuutena, tietenkin.

*Nimet on muutettu.

Ilmoitus lehdessä

Eräällä miehellä oli kesäasunto pienehköllä paikkakunnalla. Mies totesi, että asuintalon ja vanhan piharakennuksen vesikourut, tikkaat ja lumiesteet oli uusittava.

Mies näki paikallislehdessä paikkakunnan pienyrittäjän ilmoituksen ja soitti yritykseen. Puhelimeen vastasi velttoääninen myyjä, jonka vastauksesta ei saanut selvää. Mies arveli soittaneensa oikeaan paikkaan ja kertoi asiansa.

”Joo, täältähän niitä varastosta löytyy”, myyjä mutisi.

”Onko teillä asennuspalvelua?” mies kysyi.

”Ei o”, myyjä tokaisi. ”Kannattaa tulla täältä kärryn kanssa hakemaan.”

Mies kiitteli ja lopetti nopeasti puhelun. Hän ei jäänyt odottamaan kysymystä ”paljonko tarvitset lumiestettä?”, koska ei hän osannut sitä itse arvioida.

Mies ei ehtinyt, osannut eikä halunnut tehdä työtä itse. Hän piti kiinteistöään sen verran arvokkaana, että haluasi apua sen huoltamiseen: asiantuntija saisi tulla mittaamaan ja suunnittelemaan työt sekä asentamaan putket ja systeemit paikoilleen. Veltto puhelinkäyttäytyminen ei antanut kovin luotettavaa kuvaa asiantuntemuksesta.

Mies etsi netistä valtakunnallisen rakennusyrityksen yhteystiedot. Napakka myyjä vastasi: ”Ilman muuta, onnistuu. Meidän kautta saa kaiken alusta loppuun. Sopiiko että asentaja tulee tänään käymään?”

Sopihan se. Paikallinen yrittäjä varmaan istuu konttorissaan sen aikaa ja odottelee puheluita. Kun tuli ostettua se ilmoitustilakin lehdestä.